Abstraktit - Oulu

49. NIEMINEN, TOMMI – TEKSTILAJI KONTEKSTUALISAA-
TIONA
Jyväskylän yliopisto, Kielten laitos
Asiasanat:
Tekstilajitutkimuksen monien teoreettisten ja metodologisten ongelmien taustalla
voidaan nähdä piilevän tekstilajin luonteen kahtalaisuus.
Toisaalta laji on tekstien joukko ("tekstiä suurempi" ilmiö), toisaalta joukko
tekstipiirteitä ("tekstiä pienempi" ilmiö). Ensinmainitussa mielessä laji on
historiallisesti muodostunut, sisällöltään epäyhtenäinen ryhmä, jota pitää yhdessä
vain tekstinulkoinen käytänne, tekstien tuottamisen ja lukemisen historia.
Jälkimmäisessä mielessä laji on sisäisesti yhtenäinen, mitä tahansa annettua
teosjoukkoa laajempi ja siihen nähden kiinteämpi ilmiö, johon lajihistoria antaa
vain diakronisen näkökulman. Kumpikin "mieli" on oikein: kyse on ainoastaan
siitä, suhteessa mihin lajikäsitettä käytetään ja kummasta näkökulmasta lajin ja
yksittäisten tekstien suhdetta tarkastellaan.
Tätä lajin luonteen kahtalaisuutta esitän tarkasteltavaksi kontekstualisaation
käsitteen avulla. Lajilla on yhtäältä dekontekstualisoitunut, kontekstista irtaantunut
luonne, jonka kautta se muodostaa yksittäisiin teksteihin nähden näennäisesti
itsenäisen tarkastelukohteen. Toisaalta, koska dekontekstualisoitunutkin olio on
aina kontekstualisoitava osana käyttöään, sillä on välttämättä
rekontekstualisoitunutkin luonne, jonka kautta se yhdistyy dynaamisella, luovalla
tavalla yhä uusiin (tai vanhoihin) teksteihin.
Kontekstualisaation teoria palautuu kielitieteelliseen antropologiaan ja kielen
sosiologiaan. Se on vasta tekemässä tuloaan osaksi tekstilajiteoriaa. Näkemykseni
mukaan lajiteorian osana se tarjoaa samanaikaisesti sekä lajien suuren
"yhtenäisteorian" että mahdollisuuden johtaa teoriasta kaksi erilaista soveltavaa
lajinäkemystä, jotka eivät päädy toistensa kanssa ristiriitaan.
Lähteet:
KIELITIETEEN PÄIVÄT 24.–25.5.2007 71 / 155
OULU