VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
1) teloitukset kaupungin alustavan puhdistuksen yhteydessä 28.–29.4.1918<br />
2) teloitukset Viipurin linnan pihamaalla aamupäivällä 29.4.1918<br />
3) joukkoteloitus Viipurin linnoituksen vallien välissä iltapäivällä 29.4.1918<br />
4) teloituksia muualla Viipurissa<br />
5) Viipurin vankileireillä menehtyneet venäläiset<br />
102<br />
Valaisen seuraavassa näitä tapahtumakokonaisuuksia ja teloitusten suorittajia.<br />
Teloitukset kaupungin alustavan puhdistuksen yhteydessä 28.–29.4.1918<br />
Kaupungin valloituksen yhteydessä 28.–29.4.1918 suorittivat valkoiset hyökkäysjoukot<br />
heti alustavan varmistuksen ja puhdistuksen, kun kaupunkialueen yksittäiset<br />
korttelit ja rakennukset tarkastettiin. Vaikka Viipurin valloituksesta on kirjoitettu<br />
verrattain paljon, suojeluskuntahistoriikeista ja jääkärimuistelmista löytyy hyvin vähän<br />
tietoja näistä puhdistustoimista. Joitain selostuksia on kuitenkin laadittu. Teoksessaan<br />
“Viipurin valloitus” vuonna 1919 kuvasivat jääkäriluutnantti Heikki Nurmio ja<br />
jääkärikapteeni Leonard Grandell muutamilla sivuilla esikaupunkien puhdistusta.<br />
Myös Viipurin valloitukseen osaa ottanut johtava jääkäriupseeri Harald Öhqvist on<br />
valikoivasti kertonut puhdistustoimista.<br />
Vaikka Nurmion ja Grandellin esityksessä ei ole edes lyhyttä mainintaa Viipurin<br />
venäläisten kohtalosta, lienee sen yhtenä keskeisenä tarkoituksena ollut jääkäriupseerien<br />
toimenpiteiden puolustaminen Viipurin valloituksen yhteydessä. Vaikka<br />
asiasta ei kirjoitettu julkisuudessa liikkui epävirallisia huhuja ja tietoja valloittajien<br />
suorittamista ilkivaltaisuuksista, raakuuksista ja ryöstöistä. Jo vuosi Viipurin valtauksen<br />
jälkeen ilmestynyt kirja ei kuitenkaan valaise näitä tekoja, mutta pyrkii kuvamaan<br />
valloittajia samalla sekä asiansa tunteviksi sotureiksi että sivistyksen edustajiksi.<br />
Katujen, pihojen ja talojen tarkistuksia kuvataan melkein hienovaraisina<br />
toimenpiteinä. Teoksessa Nurmio ja Grandell antavat myös sellaisen kuvan, että<br />
hyökkääjien voimatoimenpiteet suunnattiin ainoastaan aseellisen vastarinnan<br />
murtamiseksi. Surmansa saaneet siviilihenkilöt olivat joutuneet ns. sotilaallisen<br />
välttämättömyyden uhreiksi, kuollen harhaluoteihin tai erehdyksiin tai erehtyen<br />
omasta aloitteestaan tulilinjoihin.<br />
Nurmion ja Grandellin teoksessa korostetaan puhdistustyön hankaluutta, joka<br />
osoittautui “vaikeammaksi kuin alussa saattoi luullakaan”. Tämä johtui kirjoittajien<br />
mukaan kahdesta syystä. Ensimmäinen syy oli se, että pakenevat punakaartilaiset<br />
kätkivät aseensa ja piiloutuivat naisväen avulla esikaupunkien tölleihin, tupiin,<br />
vajoihin, kellareihin ja lukemattomiin sokkeloihin. Koska nämä henkilöt esiintyivät<br />
yleisesti valkoisina, etenevien valkoisten oli hankalaa erottaa heidät aidoista valkoisista.<br />
Toinen syy oli se, että punaisten kiihkeä tuli vaikeutti puhdistustyötä “vielä<br />
enemmän”. 17 Vaikka Nurmion ja Grandellin selostus ei muodollisesti koske surmattuja<br />
venäläisiä, se tuo esiin ikään kuin välillisesti venäläisiinkin kohdistuneet veriteot.<br />
Koska Viipurissa ei juuri ollut erityisiä venäläisten asuinalueita, vaan venäläiset<br />
asuivat etupäässä suomalaisten keskuudessa, on katsottava selostuksen koskevan<br />
__________<br />
17 Nurmio-Grandell 1919, 117–119.
Change language