VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

ta venäläistä, Pietarin kadetteja, oli punaisen vallan aikana saanut turvapaikan
erään vanhan venäläisen naisen luona Viipurin tuomiokirkon lähellä. He olivat paenneet
bolševikkejä ja heidän oli pakko piiloutua. Valloituksen jälkeen he tunsivat
viimeinkin olonsa turvatuksi. Heidän heräämisensä on täytynyt olla kauhistuttava,
kun eräs valkoinen upseeri yksinkertaisesti asetti heidät seinää vasten ammuttavaksi.
Heillä oli päällään mustat takit ja niissä kullatut napit. Ei ollut epäilystäkään
siitä, että he olivat perivihollisia eikä upseerin käsi vavissut, kun hän laukaisi
pistoolinsa. Kenties kiiri silloin kaupungin vapauden riemu yksinäiselle kujallekin.
Mitä kohtalon ivaa. Mutta teloitus oli nopea, pohdiskeluun ei jäänyt aikaa. Nuoret
venäläiset eivät koskaan ehtineet valkoiselle rintamalle omassa maassaan, mutta
he välttivät maahanmuuttajien tylyn kohtalon Berliinin tai Pariisin köyhälistökortteleissa.”
81 Nämä kadetit olivat mahdollisesti tamperelaisen eversti Boulatzelin
molemmat pojat ja kadettikoulun oppilaat, 15-vuotias Nikolai Boulatzel ja 13-vuotias
Woldemar Boulatzel. 82
Surmatut kauppiaan poika Aleksandr Naumov ja Zinovi Bogdanov olivat 15vuotiaita
sekä Gleb Kalašnikov ja lasinleikkaaja Aksel Edvard Krivitski 16-vuotiaita.
Työmies Pavel Gornostajev ja Nikolai Strašnikov olivat surmansa saadessaan 17vuotiaita.
Sukulaisten tiedon mukaan Naumovin surman syy oli “puutteellinen Suomen
kielen taito”. 83
Viipurin venäläisen reaalikoulun oppilaita teloitettiin ainakin neljä. He olivat 16vuotias
Pavel Rjašev, 17-vuotias Georgi Leontjev, 18-vuotias Mihail Pavlinski ja 20vuotias
Ivan Holm. 18-vuotias Pjotr Mihailov oli Pietarin pappisseminaarin oppilas.
Muut 18–19-vuotiaat olivat Pavel Lysuhin, Nikolai Maslennikov, Nikolai Nikanorov
ja Vasili Ozerov. Teini-ikäinen työläinen Nikolai Ptšerov kuului myös kadonneisiin.
Eräs jokseenkin epävarma tapaus on 17-vuotias Aksel Edvard Brivitski, joka
kuului Talikkalan työväenyhdistykseen. Hänet ammuttiin kotonaan 28.4.1918. 84
Tallgren kertoo samaan tapaan kahdesta surmatusta venäläisestä: “Kaksi nuor-
__________
81 SSPA, Tallgren 1931, 27, Ruotsinkielinen alkuperäisteksti kuuluu: “Här funno under röda tiden
tvänne unga ryssar, kadetter från Petersburg, en fristad. De voro stadda på flykt undan bolschevikerna
och måste hålla sig gömda. Efter intagningen kände de sig äntligen trygga. Deras uppvaknande
måste ha varit förskräckligt, då de av en vit officer helt enkelt ställdes mot en vägg för att skjutas.
De hade haft på sig sina svarta jackor med de förgyllda knapparna. Det rådde icke något tvivel om
att de voro arvfiender och handen darrade icke på den finske officeren, då han avfyrade sin pistol.
Kan hända nådde då ett eko av frihetsjublet inne i staden till den ensamma gränden. Vilken ödets
iron. Men exekutionen var snabb, där var icke tid till några reflexioner. De unga ryssarna hunno
aldrig fram till den vita fronten i deras eget land, men de undgingo emigrantens trista öde i Berlins
eller Paris fattigkvarter”.
82 Ks. myös Svetshnikov 1925, 123.
83 SSSP nro 146, Surmatun sisarenpoika Mikael Pervitinin tieto, jonka Nina Juolahti on toimittanut
projektille.
84 Talikkalan työväenyhdistys 1924, 116.
120