VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

surmansa saaneesta upseerista. On kuitenkin todennäköistä, että surmattujen upseerien
lukumäärä on tätä suurempi.
Järjestyshäiriöt
Punaiset miliisimiehet ja punakaartilaiset lienevät ampuneet venäläisiä sotilaita ja
merisotilaita kuoliaaksi useissa tapauksissa erilaisten järjestyshäiriöiden estämisen
yhteydessä. Tällaisia tapahtumia tunnetaan Helsingissä ja Viipurissa, mutta niitä
esiintyi arvattavasti myös muualla.
Kiistat valtionomaisuuden hallinnasta
Useat venäläissotilaat saivat myös surmansa punakaartilaisten estäessä venäläisiä
ottamasta haltuunsa aseita, varastoja ja elintarvikkeita, joita katsottiin joko Venäjän
tai Suomen valtion omaisuudeksi. Tällaisia kuolemantapauksiin johtavia kiistoja
käytiin ainakin Helsingissä, Makilossa. Viipurissa ja Valkeasaaressa. Tapauksia lienee
kuitenkin ollut enemmän.
Kostot ja poliittiset syyt
Kostosta tai poliittisista syistä johtuvat surmatapaukset tunnetaan useilla paikkakunnilla,
kuitenkin etupäässä Kaakkois-kannaksen “venäläistaajamissa”: Raudussa,
Kyyrölässä, Raivolassa ja Terijoen kesäasutusalueelle. Nämä surmat kohdistuivat
sekä sotilas- että siviilihenkilöihin.
Venäläisupseerit “kolmen tulen välissä”
Säilyneiden arkistolähteiden ja kerätyn muistitiedon mukaan punaiset surmasivat
selvästi vähemmän Kannaksen venäläisiä kuin valkoiset, jotka toivat tullessaan
huhtikuussa 1918 summittaiset venäläisteloitukset. Punaisten teloitustoimintaan
liittyi joko henkilökohtaisia tai ideologisia kaunoja, joiden uhreiksi usein ennalta
tunnetut venäläissiviilit joutuivat.
Oma suurimmaksi osaksi tuntematon kärsimysnäytelmänsä teloituksineen oli
tsaarinarmeijan niiden venäläisupseerien kohtalo, jotka pysyttelivät sisällissodassa
puolueettomina. Silminnäkijöiden kertomukset ja suulliset tiedot kertoivat, että
Terijoen punaiset “jahtasivat” tsaarinupseereita, joita seudulla oli useita satoja. He
koettivat paeta öisin ja jalkaisin metsiä pitkin tai rautateitse Venäjälle, mutta
muistelmatiedon mukaan monen matka päättyi kiinniottoon ja teloituslaukauksiin.
Surmattujen lukumäärä on tuntematon, sillä Terijoen kreikkalaiskatolisen seurakunnan
esimies ei merkinnyt heitä kuolleiden ja haudattujen luetteloihinsa. Muutkaan
pappi Grigori Svetlovskin dokumentit eivät kerro näiden tsaariupseerien kohtaloista
– ehkä siksikin, ettei hänellä yksinkertaisesti ollut nimitietoja. He joutuivat
tavallaan kolmen tulen väliin, sillä Venäjän vallankumousta Suomeen paenneina
upseerit kohtasivat sekä punaisen että valkoisen armeijan aggressiot. Punaiset
jahtasivat heitä tsaarikomennon edustajina. Valkoisten käskytyksessä venäläiset
230