VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

28
Vankiryhmät Uudenkaarlepyyn vankileirillä 11.3. ja 12.5.1918
Ryhmä 11.3. 12.5. Erotus
Isovenäläiset 818 961 + 143
Merisotilaat 67 78 +11
Ukrainalaiset 124 147 +23
Puolalaiset 64 66 +2
Virolaiset 50 54 +4
Latvialaiset 8 - -8
Inkeriläiset 9 - -9
Tataarit 2 - -2
Juutalaiset 1 - -1
Yhteensä 1 143 1 306 +163
Yllä olevan taulukon tietojen pohjalta voidaan todeta, että vangeista noin 2/3 oli
isovenäläisiä, merisotilaiden osuuden ollessa noin 6 %. Muiden kansallisuuksien
edustajat vastasivat yhteensä noin viides osaa vangeista. Helmikuun lopussa kuljetettiin
601 vangittua sotilasta Venäjälle, mutta maalis-, huhti- ja toukokuussa
Uudenkaarlepyyn vankiluku kasvoi jatkuvasti jonkin verran. Taulukosta ilmenee,
että isovenäläisten lukumäärä nousi tänä aikana 143:lla ja merisotilaiden 11:llä
vangilla. Muiden kansallisuuksien osalta toistui sama kehitys jos näitä kansallisuuksia
katsellaan kokonaisuutena. Vankileirillä oli 14.2.1918 von Kraemerin ilmoituksen
mukaan 96 ukrainalaista, 59 puolalaista, 30 virolaista ja 12 inkeriläistä eli yhteensä
197 sotavankia, jotka eivät toivoneet kotiinpaluuta Pietarin kautta. Muita
kansallisuuksia edustavien sotavankien yhteenlaskettu lukumäärä oli 11.3.1918 258
ja 12.5.1918 267. Nämä lisäykset johtuivat siitä, että muilla paikkakunnilla olleet tai
tavoitetut pienryhmät ja yksittäiset sotilaat keskitettiin kevään aikana Uuteenkaarlepyyhyn.
Vankiluku oli 11.3.1918 enää 1 143 ja tämä tarkoittaa, että se oli laskenut 613:llä
vangilla verrattuna oletettuun tilanteeseen 8.2.1918. Selitys tähän vankiluvun laskuun
on se, että 601 venäläistä vankia kuljetettiin itärajalle helmikuun lopussa ja
maaliskuun alussa. Ensimmäinen 300 vankia käsittävä erä lähti 24.2.1918
Uudestakaarlepyystä 28 vartiomiehen saattamana. Päämääränä oli ehkä Sortavala,
sillä vankikuljetuksen johtaja Otto Nylund lähetti 27.2.1918 sähkeen Sortavalasta.
Seuraava 301 vankia käsittävä kuljetus lähti 26.2.1918 Uudestakaarlepyystä
Lieksaan. Vartiomiehistöön kuului silloinkin 28 miestä kanttori Vesterlundin johdolla.
Seuraavana päivänä 27.2.1918 ilmoitti päämaja Seinäjoelta vankikuljetusten
tulleen toistaiseksi keskeytetyiksi. Etappipäällikkö, eversti Gösta Theslöf antoi käskyn,
jonka mukaan vankijunan lähettäminen vaati hänen henkilökohtaisen lupansa
siitä syystä, että “rajalla on seisokki” (på grund av stagnation vid gränsen). 33 Muutamia
päiviä myöhemmin 2.3.1918 Theslöf ilmoitti von Kraemerille, että Uudestakaarlepyystä
lähetetyiltä vangeilta oli löydetty käsikranaatteja ja 5.3.1918 Theslöf
__________
33 SA, Suojeluskunnat 1917–18, Nykarleby skyddskår, pöytäkirja 24.2.–3.3.1918.