VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

loputtomilla kumarruksilla ja kunnianteoilla koetti hän päästä pälkähästä. Hän tarjosi
suomalaiselle upseerille jotakin kellastunutta paperia, joka oli kai jonkunlainen
todistus hänen luotettavaisuudestaan. Onnistuiko hän säilyttämään henkensä, en
tiedä, sillä venäläiset vietiin pois joukostamme, enkä sen jälkeen onnistunut heitä
näkemään”. 55
Vangittu punakaartilainen Matti Henttosen muistelee Viipurin valloituksen jälkeisiä
tapahtumia: “Niin tulimme keskuskasarmin portille, kun joku upseeri karjaisi:
`ryssät eturiviin´ ja niin siitä sitte erkani 14 venäläistä, jotka vietiin suoraa päätä
ammuttavaksi koirahaudoille ja niitten matkanpää oli sitte siinä. Toiselta puolen he
pääsivät näkemästä sitä kurjuutta, joka meitä toisia odotti.” 56 “Koirahaudat” tuli
vuonna 1918 tunnetuksi viipurilaisena teloituspaikkana, jossa teloitettiin ehkä satoja
vankeja. Paikka sijaitsee Ristimäen hautausmaan tuntumassa.
Myös Viipuriin tuotu punakaartilainen Arvo Nieminen on muistelmissaan kertonut
eräästä tällaisesta tapahtumasta: “Tultuamme Viipurin keskuskasarmin pihalle,
tässä oli tietysti osa siitä vankikulkueesta, mutta tälläkin pihalla meitä oli ainakin
tuhannen miestä ja nyt meidät komennettiin suoriin rivistöihin niin, että rivien välistä
hyvin mahtui kulkemaan, ja sitten alkoi heti ensimmäinen kuulustelu. Rivien
välissä alkoi käyskennellä hyvin verenhimoisen näköisiä jääkäreitä vai mitä he lienevät
olleet. Niillä oli isot mauserit kädessään ja hyvin tiukassa äänilajissa hihkuivat,
että ryssät astukoon rivistä ulos. Niille ei annettu armoa ne ammutaan heti ilman
tutkintoa ja olihan siellä aina muutamia, joilla oli venäläinen sotilaspuku ja ketä he
vähän epäilivät, niin he alkoivat tehdä jotain kysymyksiä ja silloinhan se paljastui
sillä eihän venäläinen koskaan opi oikein selvästi suomea puhumaan, ja niin sieltä
noukittiin venäläiset, joita voi olla siinäkin joukossa, ehkä pari kolmekymmentä,
jotka vietiin sinne takapihalle, josta kuului vähän ajan päästä konekiväärin terävät
laukaussarjat.” 57
Viipurin jälkipuhdistusvaihe kesti muutamia päiviä kaupungin valloituksen jälkeen.
Joissakin yksittäistapauksissa vangittuja venäläisiä surmattiin vasta myöhemmin.
Viimeinen uhri oli Nikolai Ivanov, joka ammuttiin 16.6.1918.
Viipurin vankileirillä menehtyneet venäläiset
Muutamat vangitut venäläiset menehtyivät kesällä ja alkusyksyllä 1918 Viipurin
vankileirin eri toimintapisteissä. Viipurin vankileirillä sairauksiin, haavoihin ja aliravitsemukseen
menehtyneiden venäläisten lukumäärä lienee kuitenkin ollut hyvin
vähäinen, sillä lähdeaineistossa on tiedot ainoastaan viidestä tällaisesta tapauksesta.
Näistä yksi tapahtui kesäkuussa, kaksi heinäkuussa, yksi elokuussa ja viimeinen
vasta syyskuun lopussa. Viimeiseksi menehtynyt venäläinen, josta on tietoja, on
Fjodor Aksanov. Hän kuoli vasta 21.9.1918 Viipurin vankileirillä. Useiden muiden
seikkojen tapaan, nämä tapaukset osoittavat, ettei kaikkia venäläisiä ammuttu.
__________
55 Hyvönen 1919, 9–10.
56 TA, TMT, CLXIV:453, Matti Henttosen muistelma.
57 Kansan Arkisto, Suomen Luokkasota 1918 6 B, Arvo Niemisen muistelmat sivu 15.
113