VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

tä. 229 Näiden lisäksi oli Viipurissa ainakin muutamia satoja venäläisiä ja kun muillakin
paikkakunnilla oli pienempiä määriä venäläisiä, Suomessa huhti- ja toukokuussa
1918 oleskelevien venäläisten lukumäärä on enimmillään saattanut olla 70 000–
90 000 luokkaa.
Suomen alueesta tähän aikaan karkotettujen henkilöiden tarkkaa lukumäärää ei
tiedetä. Hyvin suuri osa Suomessa oleskelevista Venäjän alamaisista, todennäköisesti
useita kymmeniä tuhansia, pakotettiin kuitenkin muuttamaan maasta tai suorastaan
passitettiin Viroon tai Venäjälle. Vaasan senaatti vahvisti 10.4.1918 määräykset
ehdoista, joiden perusteella ulkomaalaiset saivat tulla Suomeen. Näiden
mukaan ulkomaalaisten ei yleensä sallittaisi matkustaa Suomeen, joskin poikkeuslupa
voitiin myöntää ystävällisissä suhteissa olevien valtioiden alamaisille. Vaikka
määräykset eivät kosketelleet ulkomaalaisten poislähtemistä, eikä venäläisiä edes
mainittu, viestivät valitut menettelytavat selvästä pyrkimyksestä rajoittaa ulkomaalaisten
alamaisten lukumäärä Suomessa mahdollisimman vähäiseksi. 230
Helsingin tynkäsenaatti, joka aloitti toimintansa heti saksalaisten joukkojen
vallattua Helsingin, teki 15.4.1918 periaatemääräyksen Suomessa oleskelevien
Venäjän kansalaisten ja Itämeren maakuntien asukkaiden poistamisesta Suomesta.
231 Aloitteen on katsottu tulleen saksalaisilta. 232 Vaikka ryhmä Helsingissä olevia
senaattoreita oli tehnyt päätöksen, voitaneen katsoa muidenkin senaattoreiden
periaatteessa hyväksyneen sen, kun ns. yhdistetty senaatti rupesi taas toimimaan
toukokuun alkupuolella 1918 Helsingissä. Määräyksen toimeenpano annettiin maaherroille,
joille tosin jäi tapauskohtaista harkintavaltaa. Luotettavaa tietoa ei ole
siitä, missä laajuudessa maaherrat toteuttivat ko. poistumismääräyksen. Ylipäällikön
nimittämän Helsingin ja Viaporin käskynhaltija Gösta Theslöfin ja Uudenmaan
läänin maaherra Bruno Jalanderin välillä oli kiistoja yksittäisten venäläisten vaikuttajahenkilöiden
karkottamisesta. 233
__________
229 Noin 2 % kesäasukkaista lienee ollut saksalaisia, brittejä, sveitsiläisiä ja muiden kansallisuuksien
edustajia, Koska nämä usein vaikuttivat venäläisten piireissä, heidät yhdistettiin kuitenkin melko
yleisesti monikansalliseen “venäläisyyteen”. Saksalaiset, jotka muodostivat ei-venäläisten, selvästi
suurimman osan, lienevät kuitenkin olleet etupäässä Baltian saksalaisia ja täten myös Venäjän
alamaisia. Loima 2001, 33–34, 54, 62–64, ks. myös Loiman kirjoitus “Kyyrölän, Raivolan ja Kannaksen
kesäasutusalueen venäläiskohtaloita 1918”.
230 Ulkoasiainministeriön arkisto. 12 L Venäjä 17. P.M. 18.7.1918.
231 Helsingin tynkäsenaatin yleisistuntoon osallistui 15.4.1918 Kyösti Kallio (pj), Onni Talas, Arthur
Castrén ja O.W. Louhivuori. Päätös kuuluu: “(…) määräsi Senaatti, että kaikkien Suomessa oleskelevien
Venäjän kansalaisten ja Itämeren maakuntien asukkaiden kumpaakin sukupuolta, lukuun ottamatta
Puolan ja Ukrainan kansalaisia, tulisi poistua maasta, Helsingissä asuvien viimeistään kuluvan
huhtikuun 20 päivänä kello 12 yöllä ja muualla Uudenmaan läänissä oleskelevien saman kuun 25
päivänä kello 12 yöllä sekä muista lääneistä 10 päivän kuluessa siitä, kun asianomaisen Maaherran
kehoitus kussakin läänissä oli annettu, voiden Maaherrat kuitenkin tarkan harkinnan jälkeen poikkeustapauksissa
antaa pidennystä maassa oleskelemiseen”. KA, Vaasan senaatti. Talousosasto.
Pöytäkirjat 1918 C2.
232 Nevalainen 1999, 58.
233 Westerlund 1993b, 114–115, 426.
165