16.11.2012 Views

VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

SHOW MORE
SHOW LESS

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

päivänä saapui ilmoitus siitä, että vangit kuljetettaisiin pois muutamia päiviä myöhemmin.<br />

128<br />

Vankileirin kokonaissurmaluku toistasata vankia?<br />

Lähdetiedot ovat liian hataria Uudenkaarlepyyn vankileirillä tapahtuneiden<br />

venäläissurmien yksityiskohtaiseen arviointiin. Näyttää kuitenkin siltä, että teloitettujen<br />

vankien lukumäärä olisi ollut vähintään runsaat neljäkymmentä henkilöä ja<br />

tämän lisäksi sairauksiin ja nälkään menehtyneitä oli arvattavasti vähintään viisikymmentä<br />

henkilöä eli yhteensä noin sata vankia sai surmansa. Ei liene kuitenkaan<br />

mahdotonta, että todelliset surmaluvut ylittävät nämä arviot muutamilla kymmenillä<br />

henkilöillä.<br />

Ainoastaan kolmen surmansa saaneen vangin henkilötiedot ovat tiedossa. Nämä<br />

ovat jo mainitut aliupseeri Pjotr Popov ja puolalainen merisotilas Pavel Bachar,<br />

jotka molemmat teloitettiin. Näiden lisäksi surmattiin myös puolalainen luotsivanhin<br />

Baraniecki. Yhteistä kaikille näille oli väkivaltaisen kuolemansa lisäksi myös seikka,<br />

että heillä oli vuosina 1917 ja 1918 syntyneet lapset paikallisten naisten kanssa.<br />

Upseerien asema oli verrattain hyvä<br />

Uudenkaarlepyyn varuskuntaan sekä Andra sjön´in ja Sokaluodon pattereihin kuului<br />

vuoden 1918 tammikuussa tiettävästi kuusi upseeria: tykistön aliluutnantit<br />

Rogowskoj ja Jegoroff ja tykistön vänrikki Troitskij sekä rajavartioston aliluutnantti<br />

Smirnoff ja vänrikki Trotskij Karavljeff (esiintyy myös Karbjoff -nimisenä).<br />

Lennätinkomppaniaan kuulunut alivänrikki Davidoff kuului myös varuskuntaan. 129<br />

He eivät olleet mitenkään vastustaneet suojeluskuntalaisten suorittamaa sotilaiden<br />

aseistariisuntaa 28.1.1918, vaan pikemminkin voitaneen olettaa näiden upseerien<br />

toimineen hiljaisessa yhteistyössä suojeluskuntajohdon kanssa, aivan kuten venäläiset<br />

upseerit menettelivät Vaasassa ja Pietarsaaressa. Myös Uudessakaarlepyyssä<br />

upseerit saivat jatkaa asumistaan yksityisasunnoissaan, liikkua vapaasti kaupungissa,<br />

heille maksettiin “palkkaa” tai avustusta ja suojeluskunta huolehti heidän<br />

hyvinvoinnistaan. Mannerheim vahvisti tämän järjestyksen antaessaan 6.2.1918<br />

mm. Uudenkaarlepyyn suojeluskunnan esikunnalle seitsemän kohtaa käsittävät<br />

ohjeet, jotka koskivat venäläisiä upseereita valkokaartin valloittamilla paikkakunnilla.<br />

130 Näiden upseerien asema oli varsin etuoikeutettu verrattuna vankileiriin suljettujen<br />

sotilaiden olosuhteisiin. Uuteenkaarlepyyhyn saapui muutamia upseereita myös<br />

muilta paikkakunnilta: liiviläinen (tai virolainen) kanslisti Konstantin Alev, 131<br />

__________<br />

128 Birck 1988, 455.<br />

129 SA, VSA, Vaasan piiriesikunta, kansio 4, Westerlund 1993, 49–50.<br />

130 SA, Suojeluskunnat 1917–18, Nykarleby skyddskår, pöytäkirja 6.2.1918, ohjeet julkaistu<br />

Westerlundissa 1993, 175–176.<br />

131 Tämä saattaa olla sama virolainen upseeri Alev, jonka kanssa Lapuan suojeluskunta oli tehnyt<br />

puolueettomuussopimuksen 23.1.1918. Suomen vapaussota 1918, osa II 1922, 26. On arveltu,<br />

että Alev tuotiin kuulusteltavaksi Uutenkaarlepyyhyn, jonka jälkeen hän sai palata Lapualle. Maaliskuun<br />

alussa Alev asettui Uuteenkaarlepyyhyn.<br />

46

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!