VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

päivänä saapui ilmoitus siitä, että vangit kuljetettaisiin pois muutamia päiviä myöhemmin.
128
Vankileirin kokonaissurmaluku toistasata vankia?
Lähdetiedot ovat liian hataria Uudenkaarlepyyn vankileirillä tapahtuneiden
venäläissurmien yksityiskohtaiseen arviointiin. Näyttää kuitenkin siltä, että teloitettujen
vankien lukumäärä olisi ollut vähintään runsaat neljäkymmentä henkilöä ja
tämän lisäksi sairauksiin ja nälkään menehtyneitä oli arvattavasti vähintään viisikymmentä
henkilöä eli yhteensä noin sata vankia sai surmansa. Ei liene kuitenkaan
mahdotonta, että todelliset surmaluvut ylittävät nämä arviot muutamilla kymmenillä
henkilöillä.
Ainoastaan kolmen surmansa saaneen vangin henkilötiedot ovat tiedossa. Nämä
ovat jo mainitut aliupseeri Pjotr Popov ja puolalainen merisotilas Pavel Bachar,
jotka molemmat teloitettiin. Näiden lisäksi surmattiin myös puolalainen luotsivanhin
Baraniecki. Yhteistä kaikille näille oli väkivaltaisen kuolemansa lisäksi myös seikka,
että heillä oli vuosina 1917 ja 1918 syntyneet lapset paikallisten naisten kanssa.
Upseerien asema oli verrattain hyvä
Uudenkaarlepyyn varuskuntaan sekä Andra sjön´in ja Sokaluodon pattereihin kuului
vuoden 1918 tammikuussa tiettävästi kuusi upseeria: tykistön aliluutnantit
Rogowskoj ja Jegoroff ja tykistön vänrikki Troitskij sekä rajavartioston aliluutnantti
Smirnoff ja vänrikki Trotskij Karavljeff (esiintyy myös Karbjoff -nimisenä).
Lennätinkomppaniaan kuulunut alivänrikki Davidoff kuului myös varuskuntaan. 129
He eivät olleet mitenkään vastustaneet suojeluskuntalaisten suorittamaa sotilaiden
aseistariisuntaa 28.1.1918, vaan pikemminkin voitaneen olettaa näiden upseerien
toimineen hiljaisessa yhteistyössä suojeluskuntajohdon kanssa, aivan kuten venäläiset
upseerit menettelivät Vaasassa ja Pietarsaaressa. Myös Uudessakaarlepyyssä
upseerit saivat jatkaa asumistaan yksityisasunnoissaan, liikkua vapaasti kaupungissa,
heille maksettiin “palkkaa” tai avustusta ja suojeluskunta huolehti heidän
hyvinvoinnistaan. Mannerheim vahvisti tämän järjestyksen antaessaan 6.2.1918
mm. Uudenkaarlepyyn suojeluskunnan esikunnalle seitsemän kohtaa käsittävät
ohjeet, jotka koskivat venäläisiä upseereita valkokaartin valloittamilla paikkakunnilla.
130 Näiden upseerien asema oli varsin etuoikeutettu verrattuna vankileiriin suljettujen
sotilaiden olosuhteisiin. Uuteenkaarlepyyhyn saapui muutamia upseereita myös
muilta paikkakunnilta: liiviläinen (tai virolainen) kanslisti Konstantin Alev, 131
__________
128 Birck 1988, 455.
129 SA, VSA, Vaasan piiriesikunta, kansio 4, Westerlund 1993, 49–50.
130 SA, Suojeluskunnat 1917–18, Nykarleby skyddskår, pöytäkirja 6.2.1918, ohjeet julkaistu
Westerlundissa 1993, 175–176.
131 Tämä saattaa olla sama virolainen upseeri Alev, jonka kanssa Lapuan suojeluskunta oli tehnyt
puolueettomuussopimuksen 23.1.1918. Suomen vapaussota 1918, osa II 1922, 26. On arveltu,
että Alev tuotiin kuulusteltavaksi Uutenkaarlepyyhyn, jonka jälkeen hän sai palata Lapualle. Maaliskuun
alussa Alev asettui Uuteenkaarlepyyhyn.
46