VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

ja sotilashenkilöitä jättämään tämmöiset tiedot Kaupungin Komendantin Virastoon
ja ilmoitan samalla, että kaikki ne henkilöt, yksityis- että sotilashenkilöt, jotka ryhtyvät
omin käsin toimenpiteisiin ilmiantojen nojalla, tullaan panemaan syytteeseen
sotaoikeudessa.” 169
Tämäkään selväsanainen uhka ei ilmeisesti riittänyt, sillä myöhemmin samana
päivänä Finne julkaisi seuraavan varoituksen sotilaille: “Erinäisistä ilmiöistä päättäen
hiiviskelee täällä vanhan venäläisen järjestelmän kätyreitä, jotka tekevät sotilaille
vääriä ilmiantoja kiihoittaakseen näitä umpimähkäisiin rankaisutoimiin, jolloin
syyttämätkin joutuvat kärsimään. Näin tekevät yllyttäjät saadakseen sotajoukkomme
siten huonoon valoon sekä aiheuttaakseen maamme itsenäisyydelle vahingollista
tyytymättömyyttä ynnä epäjärjestyksiä. Tällä tavoin on viime päivinä kiihoitusta
harjoitettu esimerkiksi kaikkia juutalaisia vastaan. Tahdon sen vuoksi vakavasti varoittaa
sotilaita kaikista kiihoittajista ja huhujen levittäjistä ja vielä kerran ehdottomasti
mieliin panna että todistamattomien ilmiantojen nojalla ja ilman asianomaisen
päällystön käskyä ei kukaan ole oikeutettu ryhtymään mihinkään rankaisutoimiin
ja että jos tällaista tapahtuu, rangaistaan syylliset sotaoikeudessa.” 170
Eräät asiat Finnen kuulutuksissa antavat oudon vaikutelman. Vaikka surmantekijät
olivat jääkäreitä, “vaasalaisia”, savolaisia ja Kajaanin sissejä, hän ikään kuin
siirtää vastuun venäläisiin kohdistuneista umpimähkäisistä rankaisutoimista venäläisille
itselleen esittäen varoituksen “vanhan venäläisen järjestelmänkätyreille”.
Selitykseksi joukkoteloituksiin Finne esittää siis kätyreiden salaliiton, joka tahtoi
mustamaalata sotajoukkojen maineen, herättää rauhattomuutta ja lisätä sekavuutta.
Venäläisiä, joita valkoiset sotilaat etupäässä surmasivat, Finne ei edes mainitse
uhreina, mutta kertoo esimerkinomaisesti kylläkin kaikkien juutalaisten joutuneen
“kiihoituksen” kohteeksi. Finne painottaa myös, etteivät sotilaat saaneet ryhtyä
rankaisutoimiin ilman päällystön käskyä. Näillä ilmaisuilla hän antaa kuvan, että
edellisten päivien veriteot olisivat jotenkin tapahtuneet ilman päällystön tosiasiallista
osallistumista. Näistä seikoista voidaan tehdä se johtopäätös, että Finnen asema
oli niin hankala, että hän kuulutuksissaan joutui turvautumaan selvästi tekaistuihin
selityksiin. Hän ei mahdollisesti joko halunnut tai uskaltanut kohdistaa varoitustaan
selväsanaisesti surmantekijöille, vaan hän tarttui välillisen vaikuttamisen käskykieleen,
samalla kun hän kiersi tosiasiat vähättelevin ja epäuskottavin sanakääntein
pyrkien kohdistamaan huomion keksittyihin ja epäoleellisiin asioihin. Finnen
kärsivällisyys ja kiertoilmaisut viestivät siitä, että hän halusi välttää suoranaisen
yhteenoton surmantekijöiden kanssa, samalla kun hän ylempien sotilasviranomaisten
määräyksestä yritti estää uusia, ilman valtuutusta tehtyjä teloituksia.
Finnen kuulutukset lienevät edesauttaneet järjestyksen leviämistä, joskin kesti
useita viikkoja ennen kuin upseerien ja sotilaiden yölliset juomingit ja ampumavälikohtaukset
loppuivat ja kaupunki rauhoittui. 171 Kaupunginkomendantti ei tiettävästi
myöskään ryhtynyt mihinkään rankaisutoimenpiteisiin valkoisten sotilaiden
__________
169 SA, VSA, Viipurin kaupunginkomendantti. Kansio 13. Kirjeistöä, sähkeitä 29.4.–15.5.1918.
170 SA. VSA. Viipurin kaupunginkomendantti. Kansio 13. Kirjeistöä, sähkeitä 29.4.–15.5.1918.
171 Westerlund 1993, 156.
148