VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

lähettää “loppukuulusteluun” Raivolaan. Nimismies eväsi 85 venäläiskylän asukkaan
kirjallisen paluuanomuksen. He olivat paenneet sotaa itärajan taakse. 8
Raivolan Nikolaoksen “kirkonpalvelija” Nikolai Kaminev pidätettiin (6.7.1918) rajalla,
kun hän pakeni puna-armeijaa. Mies käännytettiin takaisin itään. On huomattava,
että pappi Vladimir Bogojavlenski oli ilmoittanut väestötilastoihin vain Raivolan
Suomen kansalaiset. Suuri osa Kivennavan venäläisistä kesäasukkaista oli kaiken
kirjanpidon ulkopuolella, eivätkä punaisten venäläisvapaaehtoiset kuuluneet Kannaksen
– tai luultavasti muihinkaan – seurakuntiin. Kivennavan ulkomaalainen kausiasutus
jäi sekä suomalaisen paikallishallinnon, valkoisen armeijan että kirkkohallinnon
luetteloiden ulkopuolelle nimettömänä “muukalaisjoukkona”, joka oli henkikirjoitettu
Venäjällä. 9
Terijoen-Kuokkalan palstajahti ja venäläispuhdistukset
Majuri Elfvengrenin joukot etenivät Terijoelle, jonka valtaukseen (24.4.1918) päättyivät
kaakkoisen Kannaksen sisällissodan taistelut. Sotilaallisesti katsoen valkoinen
armeija yritti lopullisesti katkaista Viipurin sekä Länsi- Kannaksen punaisten
pako- ja huoltoreitit. Taajama-alueeseen läheisesti liittyneet Kuokkala ja Kellomäki
oli vallattu aiemmin, joten Terijoen punaiset joutuivat hetkellisesti saarroksiin. Punakaartilaiset
olivat ampuneet Kuokkalassa venäläisen kymnaasin naisopettaja Aleksandra
Maslovan ja kurskilaisen Karl-Fritz Tsukurin. Valkoiset ampuivat taistelupäivänä
venäläisen rakuunaluutnantti Konstantin Akulovin, joka menehtyi papin
mukaan haavoihinsa myöhemmin. 10
Terijoella aloitettiin taistelujen jälkeen venäläisiin kohdistuneet pakkotoimet, jotka
tähtäsivät järjestelmälliseen puhdistukseen. Paikalliset kannakselaisnationalismin
puuhamiehet torjuivat ideologisesti “slaavilaista vaaraa”, mikä käytännössä tarkoitti
maapalstojen siirtoa suomalaishallintaan ja suuren ulkomaalaisväestön häätöä.
Rajajoelta länteen – Kuokkalan, Kellomäen, Terijoen ja Tyrisevän taajama-alueilla –
vallitsi maanomistuksen kannalta muusta Suomesta poikkeava tilanne, sillä jatkuvat
maapalstoitukset ja -kauppa olivat 30 vuoden kuluessa tuoneet seudulle monikansallisen
“venäläisasutuksen”. Yli puolet noin 3 500 huvilapalstasta kuului
ulkomaalaisomistukseen, kun taas varattomampi suomalaisväestö edusti kielellistä
ja määrällistä vähemmistöä. Alueen vajaa 17 000 suomalaista sai toimeentulonsa
__________
8 Raivolan sk-paikallisesik. tutkijalautakunnan pk 25.4.1918, 1.5.1918, 21.7.1918; Mustamäen skpaikallisesik.
tutkintapk 14.5.1918; “Luettelo Raivolan venäläisistä, jotka kapinan takia ovat 1918
matkustaneet Venäjälle ja nyt haluavat palata”, kansio 937, VSA, KA. Mannerheimin sähkeestä ks.
Karemaa 1998, 84; Tanskanen 1978, 98; ks. myös Ylikangas 1994, 436–438. Uudenkirkon punakaartin
muonituspiiriin kuului Mustamäellä, Uudellakirkolla, Lounatjoella, Vammeljoella, Mesterjärvellä,
Halilassa ja Kirstinälässä noin 700–725 miestä, punakaartin asiakirjoja, kansio 117 B, KA.
9 Tietoja Raivolan kr. kat. seurak. asukasluvusta 1900–1920, TKA; ks. Metritšeskaja Kniga 1910–
1918, mk ORT 4034–4057 RAI; Terijoen sk-tutkijalautakunnan kuulustelupk 732, kansio 936, VSA,
KA; väestöilmoitusten ja todellisen asujaimiston eroista sekä muukalaisuudesta ks. Loima 2001,
61–64, 79–103, 156, 211–213; vrt. Paavolainen 1912, 112–122.
10 Pääesik. tietotoimiston tiedonanto 26.4.1918 (nro 39), kansio 61, VSA, SArk; Metritšeskaja Kniga
1918, mk ORT 2490 KUO, KA; ks. Donner 1927, 227–256; vrt. Loima 2001, 130–133.
194