VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

Lauk ilmeisesti pääsi lähtemään Suomenlinnan vankileiriltä 26.7.1918 lähteneiden
joukossa. 14
Kuljetuksista huolimatta venäläisvankeja oli yksittäisiä kappaleita muutamien
kaupunkien vankiloissa tai vankileireillä heinäkuun kymmenennen päivän tienoilla.
Heinäkuun 10. päivänä Lahdesta ilmoitettiin siellä olevan yksi Pietarista kotoisin
olevan ensimmäisen luokan (eli vaarallinen) venäläinen ja Turusta ilmoitettiin seuraavana
päivänä, että siellä oli kolme venäläistä, joista yksi voitaisiin heti lähettää
Venäjälle mutta muut osallisina kapinaan olisi edelleen pidätettävä. Viipurissa ilmoitettiin
olevan 26 venäläistä, joista 16 voitaisiin heti vapauttaa. 15
Suurin osa leirillä menehtyneistä venäläisvangeista kuoli sairauteen ja hoidon
puutteeseen, teloittamalla menehtyi viisi. On kuitenkin todennäköistä, että ammuttuja
on ollut enemmän. Kuten Loiman artikkelista käy ilmi, haavoittuneita venäläisiä ei
todellakaan hoidettu Suomenlinnan vankileirin sairaalassa, joten he saivat kuolla
haavoihinsa. Muutamista henkilöistä tiedetään nimenomaisesti, että he olivat haavoittuneita
Raudussa, mutta siitä huolimatta heidän nimiään ei ole Suomenlinnan
sairaalan potilasluetteloissa. Sen sijaan heidän nimensä kyllä ovat vapautettujen
luettelossa 11.7.1918, mutta yliviivattuna, joten he menehtyivät leirillä haavoihinsa
hoidon puutteessa. Vastaavia tapauksia on todennäköisesti runsaasti Raudussa
vangittujen venäläisten joukossa. 16 Esimerkkinä voidaan mainita henkilöt nimeltä
Nikolai Sokolov ja Dimitri Jegorov, jotka olivat Iso-Mjölön vankileirin kasarmissa
numero kolme, ja joiden ilmoitettiin tulleen haavoittuneina vangituksi Raudussa
5.4.1918 ja kuuluneen punakaartiin. Heidät kyllä loppujen lopuksi vapautettiin, mutta
liian myöhään. 17
Olot ahtaalla vankileirillä olivat kiistattomasti kurjat, kuten Paavolainen tutkimuksessaan
totesi:” (…)Saarelle keskitettiin kuolemaantuomittuja, asumisolosuhteet
olivat hirveät, vartijoiden joukossa tasapainottomia yksilöitä ja kuolleisuus sentään
melkoinen. (...) Aivan varmasti Iso-Mjölössä ehti alkukesästä olla runsaasti
kirjaamatonta kuolleisuutta, sillä sen olot pysyivät pitkään täysin järjestäytymättöminä
poiketen tässä suhteessa muista Helsingin alueen vankiloista.” 18
Pietarissa ilmestynyt Suomen kommunistisen puolueen julkaisu, Kumous-niminen
viikkolehti kirjoitti todennäköisesti ainakin jonkin verran liioitellen Raudusta
tuotujen vankien kohtalosta: “Haavoittuneita ei sidottu edes vielä saarelle päästyä
heti vaan kasattiin heitä vankikasarmin parvekkeelle, mistä märkä tippui alas alhaalla
olevien päälle. Kerran oli joukko kuolevia venäläisiä kannettu avonaiseen
__________
14 Venäjänkielinen luettelo Oulusta lähetetyistä virolaisista 30.5.1918, luettelot muista vankileireistä
saapuneista vangeista, luettelot 11.7. ja 19.7. Venäjälle siirretyistä venäläisistä ja virolaisista, Suomenlinna
Bb 36, SVL, KA; Luettelot kuolleista 1918–1919 (Dödä å Mjölö), Suomenlinna Bb 35.1–
35.2 , SVL, KA.
15 Sähkeitä tutkintoasiain päällikölle, VRO syyt. Aa 18, KA.
16 Iso-Mjölön sotavankileirin potilaspäiväkirja 1918, Suomenlinna Ka 14, SVL, KA.
17 Erillinen lappunen, joka sisältää em. henkilöiden tiedot Iso-Mjölön vankiluettelojen seassa; luettelot
vapautetuista 11.7. ja 19.7.1918, Suomenlinna Bb36, SVL, KA.
18 Paavolainen 1974, 210–211.
217