VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

myös venäläisiä. Jos lähtökohtana pidetään tätä, Nurmio ja Grandell hahmottavat
seuraavanlaisen kuvan Viipurissa ammutuista venäläisistä: oli hankalaa erottaa
mielipiteiltään valkoisia venäläisiä punaisista ja muista venäläisistä, sillä he sekä
piiloutuivat että olivat taipuvaisia esiintymään perusteettomasti valkoisina tai puolueettomina.
Saatuaan piileskelijöiltä kiivaan vastatulen niskaansa hyökkäävät joukot
joutuivat tekemään selvää vastustajista turvatakseen oman etenemisensä. Tästä
voidaan tehdä se johtopäätös, että Nurmio ja Grandell eivät ainakaan virallisesti
halunneet esittää venäläisiin kohdistuneiden surmatekojen motiiviksi venäläisvihamielisyyttä.
Nurmion ja Grandellin väitettä punaisten kiivaasta vastarinnasta muut lähteet
eivät juuri tue. Jo valtauksen seuraavina päivinä useissa lehtikirjoituksissa mainittiin
valkoisten edenneen Kolikkoinmäen ja Papulan kautta kaikkialle kantakaupunkiin
29.4.1918 noin klo 3.30 “kohtaamatta punaisten vastarintaa “, 18 ”ilman mainittavaa
vastarintaa” 19 tai nujerrettuaan Viipurin kaduilla “vain heikkoa vastarintaa”. 20 Hufvudstadsbladetin
tiedon mukaan kaatui ainoastaan noin 50 valkoista Viipurin
valloituksen yhteydessä. Kirjoituksessa todettiin: “Taistelut lakkasivat pian. Mitään
niiden jälkeistä sala-ammuntaa, kuten Tampereella, ei yleensä esiintynyt.” 21 Tykistötulikaan
ei Wiborgs Nyheterin kirjoituksen mukaan yleensä vaatinut uhreja siviiliväestön
keskuudessa. Ainoastaan Kolikkoinmäessä oli iäkäs leskirouva Juustila
menehtynyt tulipalossa. Sen sijaan oli “punainen sala-ampuja” iskenyt suunnilleen
kymmenen kertaa 2.5.1918 mennessä. 22 Soikkanenkin mainitsee Viipurin kadulla
aamulla 28.4.1918 tavattujen punakaartilaisten tulleen ammutuiksi heti mm. sen
johdosta, että kätkeytyneet punakaartilaiset ampuivat kellareista ja ikkunoista, vaikka
taistelut alkoivat olla jo ohi. Valkoiset tulkitsivat tämän sala-ammunnaksi, vaikka
monet punakaartilaiset eivät olleet selvillä tilanteesta. Venäläisistä Soikkanen ei
sen sijaan sano mitään. 23
Myös useiden muiden jääkäriupseerien muistelmat vahvistavat tiedot Viipurin
puolustajien vähäisestä vastustuksesta. Niinpä jääkärivänrikki Heikki Jussila on kirjoittanut:
“29.4.1918 Viipuri on kokonaan valkoisten hallussa. Klo 1 yöllä alkoi tykistötuli,
ja heti sen jälkeen jalkaväen yleinen hyökkäys alkaa. Kun komppaniat lähestyivät
Patterimäkeä, havaittiin, että punaiset olivat sen jättäneet. Varsinainen hyökkäys-
__________
18 Några dagboksanteckningar från dagarna före Wiborgs intagning. Nimimerkki W.B:n kirjoitus Wiborgs
Nyheterissä 28.4.1928.
19 Wiborgs befrielse. Wiborgs Nyheter 30.4.1918. Ruotsinkielinen teksti kuuluu: “Kl. 3.35 tågade de
första jägarkolonnerna in på torget vid Torkel Knutssons staty. De kommo dels från Papula dels över
Kolikkoinmäki. Vasagossarna voro bland de första inne i staden, men även Idensalmibor tog del i
intåget. Staden var ändtligen hvit. Besättandet af den hade skett utan nämnvärt motstånd. Blott vid
stationen försöktes sådant, men bröts inom kort.”
20 Eröfringen af Viborg. Hufvudstadsbladetin kirjoitus 7.5.1918.
21 Från Viborgs belägring. Hufvudstadsbladet 9.5.1918. Ruotsinkielinen teksti kuuluu: “Striderna
afstannade snart. Något krypskytte efteråt, såsom i Tammerfors, förekom i allmänhet icke.”
22 Förstörelsen vid stadens bombardemang ja Röda lönnmördare. Wiborgs Nyheterin kirjoitukset
2.5.1918.
23 Soikkanen 1970, 334.
103