VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

Venäjällä muutti tätä suhtautumista. Sotilaiden toimeenpanevan komitean 40 paikasta
kaksi varattiin suomalaisille sosialidemokraateille, mutta siitä huolimatta sotilaiden
ja työväestön suhde ei kehittynyt täysin ongelmattomasti. Työväestö suhtautui
ristiriitaisesti venäläisiin ja myös vasemmistolainen lehdistö puuttui ilmenneisiin
venäläisten sotilaiden mielivaltaisuuksiin. 4
Heti kansalaissodan alussa Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla ryhdyttiin riisumaan
sinne sijoitettuna ollutta venäläistä sotaväkeä aseista. Suurimmaksi osaksi
aseistariisunta ja venäläisten vangitseminen tapahtui helposti ja vain vähäisin
henkilötappioin, mutta Pohjois-Pohjanmaalla Oulussa ja Torniossa taistelut olivat
verisiä. Oulun varuskunnassa venäläisiä oli noin 1 100 ja Torniossa noin 450 miestä,
punaisia on arveltu Oulussa olleen suurin piirtein yhtä paljon kuin venäläisiä.
Pääosa sotilaista, noin 700 miestä, sijaitsi kasarmialueella vanhimpana johtajana
everstiluutnantti Golikov, maneesissa oli noin 130 miehen vahvuinen konekivääriosasto
kapteeni Frolovin johdolla sekä noin 60 miestä Raatin saaren merivalvontaasemalla,
jossa vanhimpana upseerina toimi oululaista syntyperää ollut kapteeni
Höckert. Fabritiuksen talossa oli upseerimajoitus, jokin esikunta ja asevarasto. 5
Suojeluskuntalaisia Oulussa oli noin kolmisensataa, joten venäläisten ja punaisten
ylivoima oli merkittävä. Tätä ylivoimaa tasoitti kuitenkin se, että venäläisten
keskuudessa oli eriäviä mielipiteitä siitä, miten tulisi toimia, asettuako punaisten
puolelle vai antautua valkoisille ja luovuttaa aseet. Ristiriidat venäläisten keskuudessa
vaikeuttivat päätöksentekoa, mistä osoituksena oli, että lyhyen ajan sisässä
kolme henkilöä ehti olla komentajana: ensimmäinen oli päästä hengestään ja toinen
menetti hermonsa. Kolmannen lopulta astuttua toimeensa tilaisuus toimintaan
oli menetetty koko päivän kestäneissä kokouksissa. 6 Eristäytyneisyys Pohjois-Suomessa,
halu päästä nopeasti takaisin kotiin Venäjälle ja vallankumoukselliset aatteet
olivat murtaneet sotilaiden moraalin. Upseeriston korvaaminen erilaisilla neuvostoilla
johti siihen, että johdonmukainen ja oikein ajoitettu johtaminen oli mahdotonta.
7
Tammikuun 30. päivän aamuna suojeluskuntalaiset ryhtyivät toimeen ja valtasivat
ilman laukaustenvaihtoa kaksi kaupungin keskustassa sijaitsevaa majoitusrakennusta
eli Maneesin ja Fabritiuksen talon. Intiönkankaalla olevaa kasarmialuetta
heidän ei onnistunut vallata ja aloitetut neuvottelut päättyivät ammuskeluun. Tässä
yhteydessä mahdollisesti menehtyi kaksi tai kolme venäläistä 8 . Valkoiset perääntyivät
takaisin keskustaan ja valtasivat tukikohdakseen lääninhallituksen rakennuksen
sekä miehittivät sen läheisyydessä sijaitsevat lyseon ja maanmittauskonttorin
rakennukset. Venäläiset eivät olleet vieläkään tehneet päätöstä menettelytavasta,
Raatissa ja Linnansaarella olevien venäläisten mielipide oli kallistunut asettumiselle
punaisten puolelle, mutta Intiönkankaalla riitely jatkui edelleen. Tammi-
__________
4 Roudasmaa 1981, 125–127.
5 Roudasmaa 1981, 128–129.
6 Ahto 1993, 189; Roudasmaa 1981, 131.
7 Roudasmaa 1981, 133.
8 Kemppainen 1920, 93.
12