VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

tutkimusta on kuitenkin arvosteltu lähinnä siitä, että hän on antanut liian myönteisen
kuvan Pohjanmaalla vangittujen venäläisten oloista, koska hän on päätynyt
otaksumaan vankien ruokatilanteen olleen jokseenkin tyydyttävä. Vankeja oli hänen
mukaansa kohdeltu varsin lievästi eikä venäläisvankien keskuudessa ollut esiintynyt
“purnaushaluja”. 5 Koska päämajan asiakirjoissa on harhaanjohtava maininta
Pietarsaaren vankileiristä, toistaa Paavolainen ko. tiedot. Uudenkaarlepyyn suojeluskunta
toimi suojeluskunnan Pietarsaaren alue-esikunnan alaisena, ja tämän vuoksi
on erehdyksessä ilmoitettu Uudenkaarlepyyn vankiluku kahdesti (ts. sekä vankileiri-
että aluekohtaisena tietona). 6 Myöskään Paavolaisen mainitsemaa
“Uudenkaarlepyyn Kovjoen leiriä” 7 ei ollut olemassa, sillä Kovjoessa oli vain vähän
asutusta ja pieni rautatieasema, josta tie johti Uuteenkaarlepyyhyn. Vankileirejä
koskevan tutkimuksen luettelosta vankileirien johtajista ja muista toimihenkilöistä
puuttuvat kokonaan tiedot Uudenkaarlepyyn vankileiristä. 8 Aukot selittyvät kuitenkin
sillä, että Uudenkaarlepyyn vankileiriä koskevat varteenotettavat esitykset julkaistiin
vasta 1980- ja 1990-luvuilla. Paavolaisen “Valkoinen terrori” -teoksessa on
tosin suppea maininta Uudessakaarlepyyssä toimeenpannuista kymmenistä venäläisten
teloittamisista. 9
Vuonna 1988 ilmestyneessä Erik Birckin Uudenkaarlepyyn kaupungin historian
III -osassa on luku vuonna 1918 toimineesta vankileiristä. 10 Birck kertoo taitavasti
ja osittain yksityiskohtaisestikin monesta teloituksesta ja vankien menehtymisestä.
Hän otaksuu vähintään noin 90 vangin menehtyneen joko teloituksiin tai muilla
tavoin. 11 Birckin esitys perustui erityisesti paikallisten osallistujien haastatteluihin ja
välittää suuren määrän realistisia, mutta myös jokseenkin kauhistuttavia kertomuksia
vankien surmaamisesta. Kuvaus vankileirioloista välittää jopa “Villin lännen”
vertaisen synkän kuvan monine väkivaltaisuuksineen, yleisine laittomuuksineen
ja verisine raakuuksineen, joihin syyllistyi kaupungin oikeushallinnon ja kunnallishallinnon
johtomiehiä.
Bengt Kummelin Uudenkaarlepyyn vankileiriä koskeva kirjoitus “Från militärläger
till fångläger” ilmestyi vuonna 1996. 12 Tämäkin on asiantunteva kirjoitus, joka pyrkii
näkemään vankileirin lähinnä tavallisten uusikaarlepyyläisten näkökulmasta ja
joka myös puolustaa etupäässä “sivullisiksi” luonnehdittuja kaupunkilaisia. Kummel
__________
5 Birck 1988, 651, Kummel 1996, 233, ks. Paavolainen 1971, 63, 72.
6 Paavolainen 1971, 65, 68, ks. myös Paavolainen 1967, 127. Päämajan tieto Uudenkaarlepyyn 1 310
miestä käsittävästä vankiluvusta 12.5.1918 lienee sinänsä oikea. Kun Pietarsaaressa samanaikaisesti
vangittujen venäläisten luvuksi on ilmoitettu 1 306, muta kyseessä on sama Uudenkaarlepyyn
vankileiri, sillä Pietarsaaressa ei tähän aikaan ollut venäläisvankeja.
7 Paavolainen 1971, 65.
8 Paavolainen 1971, 371–379. Sen sijaan löytyy maininta Pietarsaaresta (s. 374). Pietarsaaressa
toimi Kokkolan vankileirin suutareiden työpiste. Kaupunginkomendanttina toimiva insinööri Erik
Schauman oli myös vankien Pietarsaaren haaraosaston johtaja.
9 Paavolainen 1967, 129.
10 Birck 1988, 444–456.
11 Birck 1988, 452.
12 Kummel 1996, 227–238.
22