VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

Kaksitoista upseeria ja seitsemänkymmenen hengen miehistö lähetettiin Sortavalaan,
josta ainakin osa lähetettiin kotimaahansa. Tosin myöhemmin kerrottiin,
että eräitä miehistön jäseniä oli rikkonut lupauksensa ja jäänyt vangiksi aina Tampereella
asti. 28
Lähellä Imatrankoskea Joutsenon pitäjän puolella sijaitsi Rauhan kylpylä ja pensionaatti,
joka oli venäläisessä omistuksessa. Sodan ja epävakaiden olojen seurauksena
pensionaattiin oli tammikuun lopulla 1918 kokoontunut joukko venäläisiä
pakolaisia, jotka seurasivat kauhulla Suomen tilanteen kehitystä kohti sisäistä sotaa.
Sodan puhjettua oli Joutsenon nimismies käynyt kovistelemassa pensionaatin
venäläisiä uhaten ajaa nämä pois paikkakunnalta. Kun asia tuli Vuoksenniskalla
toimivan esikunnan tietoon, lähetettiin joukkueenjohtaja Edvard Henttosen joukkue
selvittämään tilannetta. Saamansa ohjeen mukaan Henttonen rauhoitteli venäläisiä:
“ryssät saavat olla huoletta niin kauan kun annetaan muita määräyksiä, eikä
heidän tarvitse ketään uskoa eikä totella.” 29
Kaikki Ylä-Vuoksen alueelle kulkeutuneet venäläiset eivät kuitenkaan ilmeisesti
olleet näin onnekkaita. Viipurilaiset työmiehen pojat Nikolai Gavrilov ja Nikolai
Ptsehernov katosivat helmikuun alkupäivinä juuri Imatralla. Viipurin kreikkalaiskatolisen
seurakunnan pappi M. Kasanski tiesi näiden kohtalosta vain sen verran, että
valkoiset olivat vanginneet 15- ja 20-vuotiaat pojat Imatralla, missä he olivat kadonneet.
30 Ylä-Vuoksen haltuunsa ottaneiden suojeluskuntajoukkojen päälliköksi
tuli Venäjän armeijasta paennut ratsumestari Aito Husso, tainionkoskelaisen kauppiaan
poika. Husson päälliköksi tulon myötä otteet vastustajiksi epäiltyjä kohtaan
kovenivat nopeasti. Husso ja tämän adjutanttina toiminut imatrankoskelainen ravintoloitsija
Uno Serenius asettivat Imatrankoskelle kenttäoikeuden ja sodan aikana
ammuttivat sen kuulustelujen perusteella parikymmentä henkilöä. 31 Venäläisistä
ei oikeuden toiminnan yhteydessä erikseen mainita mitään, mutta kun tiedetään
Husson ja Sereniuksen osuus Vuoksenniskalla sodan aikana tapahtuneisiin vangittujen
punaisten ampumisiin, on mahdollista, että muutama venäläinen on siinä
yhteydessä mennyt muiden mukana ilman erillisiä pöytäkirjojakin.
Jälkiselvittelyt
Sisällissodassa rintama oli Lounais-Karjalan alueella muodostunut Joutsenon pitäjän
itäpuolelle lähelle Imatrankoskea ja lännessä Taipalsaaren-Savitaipaleen välille
siten, että Savitaipaleen kirkonkylä oli punaisten hallussa. Nämä asetelmat säilyivät
sodan lopulle asti, jolloin 25.4.1918 aamuyöllä punaiset vetäytyivät Joutsen-
__________
28 Tanskanen 1978 21–23 ja Karimo 1937 362. Sikiö T. s.7–8. VRL muist./Ruokolahti III, T 15835/
011, SA. Kertojan mukaan liiviläiset kuljetettiin junalla aseiden keräämisen jälkeen Viipuriin (?),
josta osa lienee palannut kotiinsa, osa jäänyt punaisten puolelle. Tietoja punaisten puolella toimineiden
lukumääristä ja kohtaloista ei kirjoittajalla ole.
29 Henttonen E. s.16–17, VRL muist./Ruokolahti I, T 15835/011, SA.
30 Luettelo kansalaissodassa kuolleista tai kadonneista seurakunnan jäsenistä. Viipurin
kreikkalaiskatollinen seurakunta. Tilastollinen päätoimisto VA/ SSSP.
31 Hussosta ja Sereniuksesta Soikkanen 1969 299–301 sekä Paavolainen 1967 270–271 ja siinä
mainittu lähde.
91