VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

On mahdollista, että jotkut Oulussa periaatteessa vapautetuista mutta pidätettynä
säilytetyistä venäläisistä olisivat menehtyneet, sillä on tietoja muutamista suojeluskuntalaisten
suorittamista satunnaisista teloituksista vankien keskuudessa. Eräs
Oulun kasarmialueella vangittuna ollut venäläinen oli kieltäytynyt pinoamasta halkoja
vedoten siihen, ettei osaa eikä haluakaan osata tehdä sitä työtä, ja koska olisi
“ollut väärin jättää muiden vaivoiksi niin osaamatonta miestä, vapautettiin hänet
ilman suurempia juhlallisuuksia elämästä”. 30 Lisäksi tiedetään, että maaliskuussa
suojeluskuntalaiset teloittivat kasarmilla viisi venäläistä, joilta oli löydetty ratsian
yhteydessä muutamia aseita ja miekkoja. Lisäksi takavarikoitiin nahkatavara ja saappaat,
ja sen jälkeen seurasi teloitus: “viisi ukkelia päästettiin maailman vaivoista”. 31
Luonnollista on, että karkaamista yrittäneet teloitettiin, näin kävi muistitiedon mukaan
ainakin kolmelle matruusille. Toisen muistelijan mukaan eräs karkaamista
yrittänyt “merisolttu” ammuttiin karkaamisyrityksen seurauksena halkopinoa vasten
ja hänen mukaansa öisin olisi ammuttu useita muitakin merisotilaita. Saman
muistelijan mukaan kasarmilla ammuttiin myös useita sotilaita. 32
Oulussa ammuttiin myös yksi puolalainen upseeri, joka oli antautunut valkoisille
näiden vallattua kaupungin. Ampujan sanottiin olleen äärioikeistolainen kapteeni
Grönberg, ja tapaus sai Mannerheimin kiinnittämään tällaisiin kurittomuusilmiöihin
päiväkäskyssään huomiota, koska tapaus ei ollut “sotilaallisen kunniakäsitteen
mukaista”. Rangaistukseksi Grönbergille määrättiin 30 vrk kasarmiarestia. 33
Yhteenvetona voidaan siis todeta, että toukokuun lopussa Iso-Mjölöhön lähetettiin
Oulusta kaikkiaan 64 venäläistä, joista Oulu-Helsinki -matkalla menehtyi kaksi
ja leirillä neljä. Kotiin Venäjälle heistä siis pääsi palaamaan 58 henkilöä.
Pietarilaisissa lehdissä ei ollut mainintoja suurista määristä kotiin palaavia venäläisiä
sotilaita. Ainoa lehdissä mainittu tapaus oli kansankomissaari L. B. Kamenevin
pidätys maaliskuun puolivälissä Ahvenanmaalla ja hänen pitämisensä vangittuna
Suomessa neljä ja puoli kuukautta, josta suurin osa Oulussa. 34 Kansankomissaari
Kamenev oli ollut tulossa Tukholmasta kahden muun venäläisen kanssa, joiden
tarkoituksensa oli ollut matkustaa Pietariin Ahvenanmaan kautta, mutta joutuivat
siellä pidätetyksi. Kamenev vietti kuukauden Kastelholmassa mutta siirrettiin sieltä
Ouluun, jossa oli lähes kolme ja puoli kuukautta. Mannerheim ei halunnut luovuttaa
Kamenevia siitä huolimatta, että aluksi sekä saksalaiset että Suomen Tukholman
suurlähetystö koko ajan painostivat häntä siihen. Mannerheim kuitenkin kieltäytyi
ja totesi Kamenevin pysyvän vangittuna niin kauan kuin bolševikkihallituksen joukkoja
oli Suomessa ja niin kauan kuin se lähetti uusia joukkoja taistelemaan
__________
30 Ahto 1993, viite 40 sivulla 728.
31 Matti Lackmanin tiedonanto sotasurmaprojektille 24.3.2000, SSSP:n arkisto, kansio 9; ilmeisesti
tästä samasta tapauksesta kertovat Heikki Nurmio ja Matti Ahonen, PK 869:8 ja 869:1. SA, kopiot
SSSP:n arkistossa.
32 Ala-Häivälä 2000, 38; Asunmaa Martti, Haastatteluja Oulusta sortovuosien ajalta (Pesonen Ville,
s. 74), Oulun Maakunta-arkisto.
33 Paavolainen 1967, 28, 131.
34 Izvestija 27.3.1918, mf. 935, HYK.
17