VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Kuulusteluissa kertoi vääpeli Ejnar Kohlman nähneensä 29.4.1918 iltapäivällä<br />
sotamiehiä, joista osa oli sissejä ja osa Savon jääkäreitä: “Miehet olivat keskenänsä<br />
nauraneet ja puhuskelleet sekä näyttäneet toisilleen joitakin esineitä, ja kun kertoja<br />
oli heiltä kysynyt mistä tulivat, olivat he osoittaneet valleille päin sekä sanoneet<br />
olleensa siellä ampumassa. Valleilla hän oli nähnyt jääkärivänrikki Otto Nordenswanin,<br />
joka toimi Jääkäritykistön I. patteriston 1. patterin patteriupseerina”. 136<br />
Savon jääkärit lienee tässä asiayhteydessä tarkoittanut jääkärikapteeni Kosti<br />
Sundbergin johtamaa VII. jääkäripataljoonaa. Sen komppanianpäällikköinä toimivat<br />
jääkäriluutnantti Johannes Sihvo, jääkäriluutnantti Paavo Palkén ja jääkäriluutnantti<br />
F.W. Leppälax.<br />
Kaikkien näiden tietojen perusteella voidaan arvella Kajaanin sisseihin kuuluneiden<br />
surmantekijöiden sopineen Vaasan rykmentin johtomiesten kanssa venäläisten<br />
joukkoteloituksen alkujärjestelyistä. Kun muut vangit kuljetettiin rautatieasemalta<br />
keskuskasarmeille, kajaanilaiset ja vaasalaiset ohjasivat ilmeisesti yhteisymmärryksessä<br />
venäläisten vankikulkueen länteen. Muutama Kajaanin sissien edustaja<br />
otti kulkueen johtoonsa jo rautatieasemalla ja sai vahvistusta Viipurin päävartiolla,<br />
kun noin 30 sissiä liittyi vartiomiehistöön. Tämä kulkuetta odottava ryhmä lienee<br />
valmistellut joukkoteloitusta etukäteen asettamalla kiväärimiehet vallien päälle,<br />
poistamalla tien vasemmanpuoleisen kaidepuun Haminan portin kohdalta, jotta<br />
kulkue pääsisi esteittä vallihautaan ja sulkemalla linnansillan itäpään siviiliyleisöltä.<br />
Kun kohtalonsa aavistavat vangit oli vähäisen vastustuksen jälkeen saatu kuljetettua<br />
vallihautaan, Kajaanin sissit järjestivät vielä ehkä useita kymmeniä miehiä käsittävän<br />
ampumaketjun vankien eteen ja antoivat tulikomennon. Teloituksen jälkeen<br />
sissit ampuivat vielä suuren määrän armonlaukauksia ja tarkistivat ruumiit ottaen<br />
talteen vainajien arvoesineet ja käyttökelpoiset vaatekappaleet. Myös vaasalaiset<br />
ottivat tähän osaa, mutta aloite tuli selvästi Kajaanin sissien johtajilta.<br />
Jääkäriupseerit<br />
Muistelma-aineistossa ja kuulustelupöytäkirjoissa mainitaan kymmeniä kertoja jääkäreitä<br />
teloittajina. Nämä voidaan todentaa, koska on satunnaisia tietoja teloituksia<br />
suorittaneista jääkäripataljoonista. Osoituksena jääkäripäällystön suhteellisesta<br />
huolellisuudesta on silloisen 1. jääkärirykmentin päällikön, jääkärieversti Erik<br />
Jernströmin kertomus Kolikkoinmäen puhdistuksesta: “Puhdistustyö oli aikaa vievää<br />
ja hankalaa: kaikki talot, kellarit ja ullakot oli tarkistettava tässä työläisperheiden<br />
asuttamassa laajassa kaupunginosassa. Ison maantien varrella olevan, punaisten<br />
vahvasti linnoittaman mäen, jonka valloittamista kuvittelin melkein mahdottomaksi,<br />
ja jonka johdosta olin kohdistanut Viipurin päähyökkäyksen pitkälle länteen päin,<br />
saimme haltuumme ilman vastarintaa. Kolikkoinmäen valloitus katkaisi punaisten<br />
perääntymisen tästä avainasemasta. Koko miehistö antautui ilman taistelua, kun<br />
XVI Jääkäripataljoona ryhtyi keskipäivällä hyökkäämään. Syvällä olevat, kookkaat<br />
__________<br />
136 KA, Siviilitoimituskunta K.D. 113/58 1918.<br />
135
Change language