VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

luutnantti Bogavehoj, alivänrikki Davidov, upseeri Kualjeff ja vänrikki Fomin. Kaupungissa
oli täten yhteensä vähintään kymmenkunta upseeria. Munsalassa asui
ukrainalainen vänrikki Seleikin.
Uudenkaarlepyyn suojeluskunnan huolenpitoa venäläisistä upseereista ja virkamiehistä
voidaan seurata esikunnan pöytäkirjasta. Upseerit Smirnoff ja Kualjeff
pyysivät 3.3.1918 saada henkilöä, joka voisi laittaa ruokaa heille. Esikunta päätti
esityksen johdosta palkata naisen, joka huolehtisi heidän ruoanlaitostaan sotaväen
elintarvikkeista. 132 Esikunta ilmoitti 12.2.1918 Vaasaan, että 23 vankileirillä olevaa
sähköttäjää ei ollut saanut palkkaansa (2 000 markka/henkilö) helmikuusta, vaikka
vanhempi aliupseeri Lutskoff Vaasasta oli jo ottanut vastaan palkkarahat. Myöhemmin
4.3.1918 esikunta puolsi aliluutnantti Rogotskojn ja vänrikki Karabljeffin anomuksia
matkustaa ulkomaille Tornion kautta. Esimerkkinä yhteistyöstä on esikunnan
päätös 4.2.1918, jolloin päätettiin, että luutnantti Wikberg, komendantti
Söderström ja luutnantti Jegoroff tutkisivat yhdessä Sokaluodon patteria ja laatisivat
päämajalle luettelon entisen tykistöaseman ammuksista, varusteista yms. Yksittäistapauksissa
upseereita saatettiin jonkin verran painostaa. Esikunta päätti
12.2.1918, että luutnantti Fomin vangitaan jos hän ei vapaaehtoisesti maksa 500
markan velkaansa eri sokaluotolaisille.
Kaupunkiin tuli myös ainakin kaksi venäläistä luotsia, sillä päämaja päätti 6.2.1918,
että venäläiset luotsit pidettäisiin Uudessakaarlepyyssä. Heillä oli lupa liikkua vapaasti,
mutta he eivät saaneet tavata “maanmiehiään”, 133 joka tarkoittanee vangittuja
sotilaita. Entisen luotsin Kruschinoffin jouduttua perheineen taloudelliseen
rappioon, myönsi Uudenkaarlepyyn suojeluskunnan esikunta hänelle majoituksen,
valaistuksen ja lämmön sekä ruokaa suojeluskunnan keittiöstä viidelle henkilölle.
Tarpeen vaatiessa luotsi saisi vielä korkeintaan 25 markkaa käteistä. Koska hän ei
ollut saanut palkkaa ajalta marraskuu 1917 – tammikuu 1918, päätti esikunta tiedustella
asiaa Oulun luotsipiirin päälliköltä. 134 Jo 4.2.1918 oli Kruschinoffille annettu
50 markan ennakko palkastaan. Myöhemmin lienee vielä saapunut luotsi Feodorenko
kaupunkiin.
Onnettomat vangit
Vankileirijohdon tylystä kohtelusta johtuen venäläisvankien asema Uudessakaarlepyyssä
muodostui jo alusta alkaen ankeaksi ja onnettomaksi. Hyvin suuri osa vankileirin
vangeista oli sopeutunut aseistariisunnan yhteydessä suojeluskuntalaisten
valtaantuloon melkein vapaaehtoisesti. Ainoastaan harvat Uuteenkaarlepyyhyn
tuoduista vangeista olivat ottaneet osaa kahakointiin ja useimmat olivat luovuttaneet
aseensa ampumatta laukaustakaan. He olivat säyseästi suostuneet siihen, että heidät
kuljetettiin keskittämispaikkoihin, sillä he olivat luottaneet päämajaan ja hallitukseen,
jotka olivat luvanneet vangeille näiden saavan matkustaa kotiin. 135 Osoituk-
__________
132 SA, Suojeluskunnat 1917-18, Nykarleby skyddskår, pöytäkirja 3.3.1918.
133 SA, Suojeluskunnat 1917–18, Nykarleby skyddskår, pöytäkirja 6.2.1918.
134 SA, Suojeluskunnat 1917–18, Nykarleby skyddskår, pöytäkirja 16.3.1918.
135 Birck 1988, 448.
47