VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
luutnantti Bogavehoj, alivänrikki Davidov, upseeri Kualjeff ja vänrikki Fomin. Kaupungissa<br />
oli täten yhteensä vähintään kymmenkunta upseeria. Munsalassa asui<br />
ukrainalainen vänrikki Seleikin.<br />
Uudenkaarlepyyn suojeluskunnan huolenpitoa venäläisistä upseereista ja virkamiehistä<br />
voidaan seurata esikunnan pöytäkirjasta. Upseerit Smirnoff ja Kualjeff<br />
pyysivät 3.3.1918 saada henkilöä, joka voisi laittaa ruokaa heille. Esikunta päätti<br />
esityksen johdosta palkata naisen, joka huolehtisi heidän ruoanlaitostaan sotaväen<br />
elintarvikkeista. 132 Esikunta ilmoitti 12.2.1918 Vaasaan, että 23 vankileirillä olevaa<br />
sähköttäjää ei ollut saanut palkkaansa (2 000 markka/henkilö) helmikuusta, vaikka<br />
vanhempi aliupseeri Lutskoff Vaasasta oli jo ottanut vastaan palkkarahat. Myöhemmin<br />
4.3.1918 esikunta puolsi aliluutnantti Rogotskojn ja vänrikki Karabljeffin anomuksia<br />
matkustaa ulkomaille Tornion kautta. Esimerkkinä yhteistyöstä on esikunnan<br />
päätös 4.2.1918, jolloin päätettiin, että luutnantti Wikberg, komendantti<br />
Söderström ja luutnantti Jegoroff tutkisivat yhdessä Sokaluodon patteria ja laatisivat<br />
päämajalle luettelon entisen tykistöaseman ammuksista, varusteista yms. Yksittäistapauksissa<br />
upseereita saatettiin jonkin verran painostaa. Esikunta päätti<br />
12.2.1918, että luutnantti Fomin vangitaan jos hän ei vapaaehtoisesti maksa 500<br />
markan velkaansa eri sokaluotolaisille.<br />
Kaupunkiin tuli myös ainakin kaksi venäläistä luotsia, sillä päämaja päätti 6.2.1918,<br />
että venäläiset luotsit pidettäisiin Uudessakaarlepyyssä. Heillä oli lupa liikkua vapaasti,<br />
mutta he eivät saaneet tavata “maanmiehiään”, 133 joka tarkoittanee vangittuja<br />
sotilaita. Entisen luotsin Kruschinoffin jouduttua perheineen taloudelliseen<br />
rappioon, myönsi Uudenkaarlepyyn suojeluskunnan esikunta hänelle majoituksen,<br />
valaistuksen ja lämmön sekä ruokaa suojeluskunnan keittiöstä viidelle henkilölle.<br />
Tarpeen vaatiessa luotsi saisi vielä korkeintaan 25 markkaa käteistä. Koska hän ei<br />
ollut saanut palkkaa ajalta marraskuu 1917 – tammikuu 1918, päätti esikunta tiedustella<br />
asiaa Oulun luotsipiirin päälliköltä. 134 Jo 4.2.1918 oli Kruschinoffille annettu<br />
50 markan ennakko palkastaan. Myöhemmin lienee vielä saapunut luotsi Feodorenko<br />
kaupunkiin.<br />
Onnettomat vangit<br />
Vankileirijohdon tylystä kohtelusta johtuen venäläisvankien asema Uudessakaarlepyyssä<br />
muodostui jo alusta alkaen ankeaksi ja onnettomaksi. Hyvin suuri osa vankileirin<br />
vangeista oli sopeutunut aseistariisunnan yhteydessä suojeluskuntalaisten<br />
valtaantuloon melkein vapaaehtoisesti. Ainoastaan harvat Uuteenkaarlepyyhyn<br />
tuoduista vangeista olivat ottaneet osaa kahakointiin ja useimmat olivat luovuttaneet<br />
aseensa ampumatta laukaustakaan. He olivat säyseästi suostuneet siihen, että heidät<br />
kuljetettiin keskittämispaikkoihin, sillä he olivat luottaneet päämajaan ja hallitukseen,<br />
jotka olivat luvanneet vangeille näiden saavan matkustaa kotiin. 135 Osoituk-<br />
__________<br />
132 SA, Suojeluskunnat 1917-18, Nykarleby skyddskår, pöytäkirja 3.3.1918.<br />
133 SA, Suojeluskunnat 1917–18, Nykarleby skyddskår, pöytäkirja 6.2.1918.<br />
134 SA, Suojeluskunnat 1917–18, Nykarleby skyddskår, pöytäkirja 16.3.1918.<br />
135 Birck 1988, 448.<br />
47