VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
kansalaisuutta omaavaa asukasta. Näiden lisäksi Viipurissa oleskeli myös vähintään<br />
satoja ja ehkä tuhatkunta Venäjän alamaista. Etupäässä viimeksi mainittu<br />
ryhmä joutui veristen venäläisvainojen kohteeksi, mutta teloitettuihin kuului myös<br />
jonkin verran suomenvenäläisiä, sillä teloittajat eivät tehneet järjestelmällistä eroa<br />
Suomen venäläisperäisten kansalaisten ja Venäjän alamaisten välillä.<br />
On todennäköistä, että osa Viipurissa oleskelevista venäläisistä passitettiin Venäjälle<br />
tai muuten pakotettiin lähtemään kaupungista valloituksen jälkeen.<br />
Tyhjentävästä puhdistuksesta ei kuitenkaan ollut kyse, sillä muutamille sadoille<br />
myönnettiin joko Suomen kansalaisuus, lupa harjoittaa elinkeinoa tai vähintään<br />
oleskelulupa. Viipurin kaupunginvaltuusto käsitteli 14.5.–15.10 välisenä aikana suuren<br />
määrän kaupungissa olevien venäläisten anomuksia saada Suomen kansalaisuus<br />
tai oikeus harjoittaa elinkeinoa. Tämä selviää seuraavista tilastotiedoista: 221<br />
Anomuksen käsittelyn tulos Anojien lukumäärä (n)<br />
- anomus harjoittaa elinkeinoa siirrettiin kuvernöörille 4<br />
- anomus hylättiin 2<br />
- anomusta saada kansalaisoikeudet puollettiin 206<br />
- em. anomus hylättiin 14<br />
- em. anomus siirrettiin senaatille 120<br />
Taulukosta ilmenee, että vähintään 320 venäläiselle puollettiin joko Suomen<br />
kansalaisuutta, oikeutta harjoittaa elinkeinoa tai oleskelulupaa. Käytännössä luku<br />
oli suurempi, sillä 40 tapauksessa kansalaisoikeudet koskivat nimiltään erittelemättömiä<br />
lapsia. Voitaneen täten olettaa kansalais- tai elinkeino-oikeuksia myönnetyn<br />
ainakin 400 Viipurin venäläiselle. Näiden lisäksi kaupunginvaltuusto puolsi myös<br />
kahden puolalaisen anomusta päästä Suomen kansalaisiksi. Näitä lukuja voidaan<br />
verrata tietoon, että senaatti myönsi vuosina 1918–24 Suomen kansalaisuuden<br />
1 584 Viipurin läänissä oleskelleelle Venäjän alamaiselle. 222<br />
Viranomaisten politiikka ei siis tähdännyt Viipurin venäläisten täysin tyhjentävään<br />
karkottamiseen, joskin verrattain suuri määrä venäläisiä surmattiin kaupungin<br />
venäläisvainoissa ja moninkertainen määrä myös lienee karkotettu. Viipurin<br />
venäläisteloitukset kohdistettiin selvästi etupäässä asekuntoisessa iässä oleviin<br />
miespuolisiin venäläisiin, vaikka surmatekojen kohteeksi joutui myös muutamia naisia<br />
ja alaikäisiä poikia. Yli 9/10 teloitetuista oli kuitenkin miehiä asekuntoisista ikäluokista.<br />
Arviolta vähintään noin 150 eli ainakin puolet tunnetuista surmatuista oli sotilasvirkamiehiä,<br />
upseereja, sotilaita tai muita entisiä sotilashenkilöitä ja tämä seikka<br />
viittaa pikemminkin sotilaallisiin teloitusmotiiveihin kuin etnisiin puhdistamistavoitteisiin.<br />
Lisäksi muutamat kymmenet venäläiset olivat työläisiä tai muuta palvelusväkeä,<br />
jotka ovat saattaneet toimia työväenliikkeen piirissä ja jotka tässä ominaisuudessa<br />
muodostivat valkoisten suorittamien teloitusten pääkohderyhmän. Osa<br />
punaisista venäläisistä onkin saatettu teloittaa enemmän punaisuutensa kuin<br />
__________<br />
221 Kertomus Wiipurin kaupungin kunnallishallinnosta (1918) 1920, 162–170.<br />
222 Loima 2001, 198.<br />
163
Change language