VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

puolella”. 75 Teloituspaikka sijaitsee maantietä pitkin noin kilometri vankileiristä ja
tunnettiin siihen aikaan nimellä “Svedlins kytön” (= kytömaa). 76
Birckin tietojen mukaan muodostettiin Uudessakaarlepyyssä sotaoikeus, joka
tuomitsi nälkälakon johtajat kuolemaan. Siihen kuuluivat pormestari Calamnius lakimiehenä,
von Kraemer, suojeluskuntapäällikkö Wilkman ja varapäällikkö Henrik Wiik.
Tuomio alistettiin päämajan sotapoliisipäällikön ja tutkintotuomari Ossian Procopén
hyväksyttäväksi ja teloitus pantiin toimeen vasta hänen vahvistuksensa jälkeen. 77
Birck ei tunne teloituksen tarkkaa päivämäärää, myöskään Uudenkaarlepyyn
suojeluskunnan pöytäkirjassa ei ole mainintaa sotaoikeudesta, vaikka asiasta on
muuten verrattain yksityiskohtaisia tietoja. 78 On kuitenkin ajallisesti mahdollista,
että tällainen sotaoikeus on voinut kokoontua 2.3.1918. Em. pöytäkirjasta käy ilmi,
että vangit vietiin seminaarialueelta Normaalikouluun, sillä Theslöfin teloituskehotus
saapui jo kello 7.20, mutta teloitus pantiin toimeen vasta noin kello 15.50. 79 Koska
von Kraemerin puheeseen vangeille ja rangaistavien kuljetuksiin on mennyt yhteensä
ehkä pari tuntia, sotaoikeuden käsittelyyn olisi jäänyt useita tunteja aikaa.
Aloittelijoiden suorittama teloitus 2.3.1918
Joukkoteloitus Andra sjön´in tien varrella Svedlinin kytömaan riihirakennuksen luona
tehtiin aloittelijamaisella tavalla. Ilmeisesti Theslöfin ohje siitä, että niskoittelevat
vangit ammuttaisiin joukoittain kuularuiskulla oli painunut von Kraemerin mieleen
niin lujasti, että yksinkertaisempaa tapaa ampua vangit sotilaskiväärillä ei edes
harkittu. Teloitus suoritettiin kuularuiskulla von Kraemerin henkilökohtaisella johdolla.
Tapahtumasta kertoo vartiomies John Edvin Häger muistelmissaan vuonna
1937 seuraavasti: “(…) vankileirin 16 vankia, jotka olivat tovereiden ilmiantamia kapina-
ja karkaamissuunnitelmista, teloitettiin. Veimme ensiksi 8 poliisikamarille ja
sitten 8 Andra sjön´in johtavalle tielle. Heidät vietiin tielle ja komennettiin metsään
erään vexalalaisen Vegeliuksen komentamana. Metsään sijoitettu konekivääri avasi
käskystä tulen, mutta rupesi reistailemaan, jonka jälkeen Vegelius käski meidän
ampua. Sotilaat heittivät šinellinsä ja yrittävät juosta pakoon, mutta kaikki kaatui-
__________
75 SA. Paul Lindholmin muistelma 1936. Ruotsinkielinen alkuperäisteksti kuuluu: “En dag i början av
mars utkallades allt vaktmanskap, och en dubbel vaktkedja slogs kring fånglägret på 10–15 meters
avstånd. Inne på lägerområdet placerades en trappstege och på densamma intog major Kraemer
sin plats. Med pistol i handen och med hög röst kommenderade han fångarna ut på lägerområdet.
Major K. behärskade ryska och höll därpå ett andragande till fångarna. De som voro nöjda med
förhållandena vid lägret uppmanades att åter bege sig in. De missnöjda skulle däremot stanna ute
på planer. En stunds tvekan förmärktes, så satte sig massan äntligen i rörelse, och en god stund
därefter hade så gott som alla de c:a 1 600 fångarna lämnat planen. Endast ett fåtal (16) vägrade
och stannade ute. De fördes genast under bevakning till staden (normalskolan) och i enlighet med
från högkvarteret i Seinäjoki ankomna direktiv, vidare under stark eskort (2 gånger), hälften varje
gång till avrättningsplatsen, som befann sig på högra sidan av vägen till Andra sjön”.
76 Teloitus toimeenpantiin niityllä, joka nykyään on metsämaata. Lars Pensarin laatima kartta.
77 Birck 1988, 449.
78 SA. Suojeluskunnat 1917–18, Nykarleby skyddskårin asiakirjat.
79 SA, Suojeluskunnat 1917–18, Nykarleby skyddskår, pöytäkirja 2.3.1918.
37