VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

kilometri Sandvikenin huvilan edustalta kesäteatterista Sulvaan päin. Viiden kuulan
lävistämän ruumiin patruunahylsyt vierellään oli löytänyt laihialainen Oskari Mannila. 57
Mattias Söderholmin kertomus on menettelyn osalta uskottavampi kuin kertomukset
esikunnan käskystä tapahtuneista teloituksista. Asian oikea laita oli ilmeisesti
niin kuin sananmukaisesti sanottiin Söderholmin muistelmassa, että piiriesikunnan
luottamusta omaavat suojeluskuntalaiset saivat “ottaa ne”, joissa oli
“moittimista” sillä edellytyksellä että ko. vangit olivat “tehneet jotakin” eli syyllistyneet
johonkin rikokseen tai pahantekoon.
Korsnäsilaisen A.M. Grönlundin muistelma vuodelta 1933 viittaa siihen, että
vuosina 1915–17 eri rikoksiin syyllistyneitä ja Vaasan vankileirillä vangittuja venäläisiä
haettiin laajoilta alueilta. Korsnäsissä majoitetut venäläiset joukot lainasivat
yleisesti paikallisilta työkaluja ja ajoneuvoja. Venäläiset olivat kerran halunneet lainata
rattaat eräältä kirkonkylässä asuneelta talonpojalta, joka oli vastustanut tätä.
Seurauksena siitä venäläiset sotilaat olivat ottaneet hänet kiinni eräänä pimeänä
yönä ja lyöneet häntä kunnolla. Grönlundin mukaan oli “luonnollista, että ukko
vuonna 1918 haki kiusantekijöitään Vaasan vankien keskuudesta, mutta valitettavasti
hän ei löytänyt niitä. Jos hän olisi löytänyt mitä etsi, olisi oikeudenmukainen
kosto vaadittu”. 58
Saariston kosto
Vangittujen venäläisten sotilashenkilöiden teloitukset liittyvät Westlinin haastatteluaineistossa
useimmiten Vaasan edustalla olevaan saaristoon. Teloittajina esiintyy
joko saaristolaisia tai henkilöitä, joiden taustana on saaristo. Se ryhmä vangittuja
venäläissotilaita, joka joutui teloitusten uhriksi, koostui lähinnä merisotilaista. Tämä
herättää kysymyksen siitä, miksi juuri saaristolaisyhteiskunnan edustajat esiintyivät
teloittajina?
Vastauksena on, että maailmansodan vuosina saaristoon sijoitettiin venäläistä
merivartiointiväkeä. Tämä johti siihen, että sosiaaliset suhteet saaristossa kiristyivät.
Luotsilaitoksen venäläistäminen oli alkanut jo vuonna 1912 ja se johti siihen,
että majakka- ja luotsipaikkoihin tuli venäläisiä tai vähintään Venäjälle myötämielisiä
virkamiehiä. Ne luotsit ja majakanvartijat, jotka eivät suostuneet yhteistyöhön venäläisten
kanssa, joutuivat jättämään virkansa. Kun maailmansota puhkesi
myöhäiskesällä 1914 erityisesti ulkosaaristo joutui venäläisten tiukan valvonnan
alaiseksi, tämä tapahtui liikkuvien vartioveneiden ja kiinteiden vartioasemien avulla.
Virkansa menettäneiden paikallisten keskuudessa kasvoi vihamielisyys venäläisiä
kohtaan, samalla kun toiset saaristolaiset yrittivät tulla toimeen venäläisten
kanssa tarjoamalla heille palveluja. Eräs seuraus Venäjän vahvistuneesta läsnäolosta
oli se, että kulkuyhteydet mantereelle paranivat. Vuosina 1915–17 saaristoasutus
modernisoitui merkittävästi, kun syntyi venäläisten vartioasemien verkosto pienine
__________
57 VMA, Vaasan poliisilaitos. Tutkintapöytäkirja 1918. Ruumista oli pieni kirjoitus myös Vasabladetissa,
jossa kerrottiin sen olevan luotsi Ivan Pokrjantsev. Skjuten rysk lots. Vasabladetin kirjoitus 21.2.1918
58 Grönlund 1933, 30
65