VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

vat. Sen jälkeen teloitettiin samalla tavalla ne 8 sotilasta, jotka oli viety poliisikamarille.
Läsnä olivat: kapteeni Kraemer, nimismies Nyholm (joka toimi vartiomiesten
vahtikomissaarina) ja eräs lehtori Nylund seminaarista”. 80 Nämä miehet lienevät
von Kraemerin lisäksi olleet L. Wegelius, nimismies O. Nyholm ja seminaarin lehtori
Otto Nylund, jonka päämaja oli nimittänyt reservin luutnantiksi 5.2.1918.
Näyttää siltä, että Häger on kaunistellut kuvaustaan, sillä silminnäkijä Edvin
Marklund on kertonut enemmän yksityiskohtia teloittamisvaikeuksista: “Miehet eivät
olleet tottuneita käsittelemään kuularuiskua. Se oli pantu korkealle kivelle. Ensiksi
sijoitettiin 8 venäläistä riviin (…) kuularuisku putosi kiveltä hänen ampuessaan;
laukaukset osuivat joidenkin käsiin, muut laukaukset osuivat vatsaan ja jalkoihin
jne. Kuularuisku sijoitettiin uudestaan ja ammuttiin. Muut saivat sitten vetää
teloitettujen ruumiit sivuun ja astua eteen. Eräs venäläinen, Popoff, juoksi kiven
taakse. Suojeluskuntalainen ampui hänet sinne mauserilla”. 81 Jokainen, joka vielä
oli elossa, sai armonlaukauksen. Eräs venäläisistä onnistui karkaamaan teloituksesta.
Hänet tavoitettiin Högbackassa, jonne hänet ammuttiin. 82 Tämä vanki lienee ollut
17. uhri, jonka Birck ja Kummel mainitsevat, 83 sillä von Kraemerin, Lindholmin,
Hägerin ja Casénin selkeiden tietojen mukaan konekiväärillä teloitettiin 16 vankia.
Andra sjön´in tien varrella teloitetut olisi Birckin tietojen mukaan haudattu metsään.
Birck on kuitenkin arvattavasti sekoittanut kahden tapahtuman vaiheet, sillä
Andra sjön’n tien varrella teloitetut lienee jo samana yönä kuljetettu reessä hautausmaalle.
Seuraavana päivänä oli tiellä lumessa verijälkiä. 84 Nämä tiedot pitänevät
paikkansa, sillä 4.3.1918 päätti Uudenkaarlepyyn suojeluskunnan esikunta maksaa
poliisi Johanssonille ja viidelle muulle miehelle 25 markkaa, jokaiselle erikseen,
menehtyneiden vankien ruumiiden kuljettamisesta hautausmaalle sekä niiden
hautaamisesta. 85 Birckin mainitsemat teloitettujen ruumiinjäännösten siirrot koskivat
taas Bådavägenin varrella teloitettuja. Näiden jäännösten siirto tapahtui vuonna
1970 Uudenkaarlepyyn seurakunnan aloitteesta.
__________
80 Häger 1937, 3. Ruotsinkielinen alkuperäisteksti kuuluu: “1:sta eller 2:dra mars arkebuserades 16
fångar från fånglägret, som blivit av kamraterna angivna för myteri- och rymningsplaner. Vi förde
först 8 till poliskammarn och sedan 8 till vägen vid Andra sjön. De fördes till vägen och kommenderades
till skogen av en Vegelius från Vexala. På befallning öppnade ett i skogen placerat m.g. eld, men
strejkade, varefter Vegelius befallde oss att skjuta. Soldaterna kastade sina schineller och försökte
springa undan, men stupade alla. Därpå avrättade vi på samma sätt de 8 soldaterna, vilka förts till
poliskammarn. Närvarande voro: kapten Kraemer, länsman Nyholm (som var vaktkommissarie för
fångvakterna) och en lektor Nylund från Seminariet”.
81 Birck 1988, 449. Ruotsinkielinen alkuperäisteksti kuuluu: “ Männen var ovana att hantera en kulspruta.
Den var uppsatt på en hög sten. Först ställdes 8 av ryssarna upp, (…) skötte kulsprutan, som föll
ned från stenen, då han sköt; skotten träffade en del i händerna, andra kände sig på magen och
benen o.s.v. Kulsprutan ställdes upp på nytt och de, som skulle arkebuseras, ställdes också upp på
nytt och sköts. De övriga fick sedan drag de arkebuserades kroppar till sidan och stiga istället. En
ryss, Popoff, sprang bakom en sten. En skyddskårist sköt honom bakom stenen med mauser.”.
82 Birck 1988, 449.
83 Birck 1988, 449, Kummel 1996, 234.
84 Lars Penasrin kirje tekijälle 8.9.2002.
85 SA, Suojeluskunnat 1917–18, Nykarleby skyddskår, pöytäkirja 4.3.1918.
38