VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
“niitten venäläisten avustamiseksi, jotka Viipurin läänistä ovat jo matkustaneet<br />
Venäjälle, juuri ovat matkustamaisillaan sinne tahi odottavat tilaisuutta matkustaa<br />
sinne”. 210 Senaatin varaamat varat käytettiin matka-avustuksiin.<br />
Maksamatta jääneet vahingonkorvaukset<br />
Wiik lähetti syyskuun alussa 1918 tutkimuksensa pöytäkirjat saatekirjeineen ja<br />
liitteineen sotaministeri Wilhelm Thesleffille ehdottaen korvausten maksamista<br />
“murhattujen” venäläisten omaisille vainajilta ryöstetystä omaisuudesta. Tämän<br />
lisäksi Wiik ehdotti, että Viipurin poliisilaitokselle annettaisiin tehtäväksi hakea<br />
murhatuilta ryöstettyjen arvoesineitä ja luovuttaa ne omaisille. Wiik vihjasi, että<br />
tämä onnistuisi melko helposti, sillä eräs venäläisen leski oli huomannut miehensä<br />
kultakellon eräällä sotilaalla Viipurissa ja viipurilaisessa kultakaupassa oli näytteillä<br />
eräälle murhatulle kuulunut sormus.<br />
Alun perin viipurilainen sotaministeri Thesleff ei kuitenkaan katsonut asian edes<br />
kuuluvan sotaministeriölle, vaan siirsi heti 13.9.1918 kaikki asiakirjat sisäasiainministeriölle,<br />
jossa ne joutuivat senaattori J.K. Paasikiven pöydälle. Ennen asiakirjojen<br />
poislähettämistä teki Thesleff kuitenkin käsin niihin joitakin suppeita merkintöjä,<br />
jotka valaisevat hänen asennoitumistaan korvauspyyntöihin. Wiik oli saatekirjeessään<br />
tähdentänyt, etteivät useimmat teloitetuista olleet tekemisissä kapinallisten kanssa,<br />
vaan päinvastoin suojanneet valkoisia ja suojeluskuntalaisia. Thesleff näyttää<br />
halunneen kyseenalaistaa tätä käsitystä, kuitenkaan kiistämättä lausuntoa. Hän<br />
kirjoitti: “Minulle saapuneen ilmoituksen mukaan on osa kyllä ollut punaisen kaartin<br />
palveluksessa”, mutta hän ei nimennyt näitä henkilöitä, vaikka Wiikin toimittamissa<br />
asiakirjoissa oli teloitettujen nimitiedot.<br />
Korvausasiasta Thesleff kirjoitti: “Wiikille ilmoitettakoon, että asiakirjat on toimitettu<br />
siviilipäällikölle ja että senaatti on äskeisessä esittelyssä päättänyt myöntää<br />
korvauksen leskille ja lapsille kertakorvauksena rahassa. Korvaus maksetaan<br />
siinä tapauksessa, että murhattu ei ole palvellut punakaartissa. Rahojen maksamista<br />
varten anojien tulee kääntyä siviilipäällikön puoleen”. 211 Vaikka korvausasia<br />
Thesleffin mukaan ei kuulunut sotaministeriölle, hän muotoili kuitenkin korvauksen<br />
perusteina olevat periaatteet. Hänen laatimiaan periaatteita noudatettiin myöhemminkin<br />
sisäasiaintoimikunnassa ja -ministeriössä, joka käsitteli omaisilta saapuneita<br />
korvausanomuksia useimmiten hyläten ne.<br />
Oliko Viipurin venäläisten teloitus etninen puhdistus?<br />
Voidaan kysyä ilmenikö Viipurin venäläisten joukkoteloituksissa etninen puhdistus?<br />
Viime vuosina on käsitys Viipurin venäläisteloituksista “etnisen puhdistuksen”<br />
__________<br />
210 KA, Sisäasiaintoimituskunta, K.D. 12/31 Sot.T.1918.<br />
211 KA, Siviilitoimituskunta K.D. 113/58 1918. Ruotsinkielinen alkuperäisteksti kuuluu: “Till Fr. Wiik bör<br />
meddelas, att handlingarna expedierats till civilchefen samt att senaten vid nyligen skedd föredragning<br />
beslutat, att gifva åt enkorna och barnen i en gång för allt en penningersättning. Ersättningen<br />
utbetalas i händelse den mördade ej tjänat i R. gardets tjänst. Om utbekommandet af penningarna<br />
böra sökandena vända sig till civilchefen.”<br />
160
Change language