VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

palauttaa rajan yli kaikki salaa tulleet ja bolševikeiksi epäillyt pakolaiset. Vaikka
Donner erosi pian komendantinvirasta ja tilalle tuli myöhemmin liiasta venäläisystävällisyydestä
moitittu Lauri Sarin, rajavartiointi pysyi varsin ankarana. 4
Yleisen mielipiteen muuttuminen ja ylimmän johdon tiukkuus heijastui näin kentän
tasolle. Kun vielä vuodenvaihteen tienoilla suomalaisia rajavartiosotilaita oli syytetty
lahjusten otosta ja keinottelusta, 5 näiden vilpin luonne muuttui pian pakolaisten
ryöstelyksi. Jo tammikuun puolivälistä 1919 on tiedossa käännytyksen yhteydessä
tapahtunut ryöstö. Kyseinen pakolainen, Filip Šikin joutui Valkeasaaren kohdalla
rajan ylitettyään ensin suomalaisen aliupseerin ruumiintarkastukseen, jonka jälkeen
hänet aseella uhaten pakotettiin palaamaan rajan taakse ilman vaatteita ja
rahoja. Tehtyään “juoksujalassa kierroksen” Šikinin onnistui lopulta säilyttämään
henkensä, palaamaan Rajajoelle ja pääsemään lopulta komendantin puheille. 6
Rajavartiosotilaiden käytökselle voidaan etsiä selityksiä johdon asenteiden ohella
myös miehistön koostumuksesta ja Terijoen rajavartiopataljoonan olosuhteista.
Kannaksen 120 kilometrin pituista maarajaa vartioimaan asetetun Terijoen rajavartiopataljoonan
vahvuus vuodenvaihteessa 1918–1919 oli noin 500 miestä. Miehistö
koostui vuoden 1893 ikäluokasta, joka oli siirretty yksikköön hajotettavista
Viipurin, Lappeenrannan ja Kuopion vartiopataljoonista. On arveltu, että muut joukkoosastot
siirsivät sille sotilaallisesti huonoimman ja epäluotettavimman miehistönsä.
Pataljoona sai huomautuksia majoitustilojen likaisuudesta, aseiden ja hevosten
huonosta hoidosta ja juopottelusta. Ruoasta oli puutetta ja sen jakelu oli järjestetty
huonosti. Kasarmien puuttuessa asuinolot olivat huonot. Majoitukseen käytetyt
huvilat olivat kylmiä ja muun majoituksen puuttuessa siviiliväestön keskuuteen
majoitetut sotilaat joutuivat paikallisen väestön “demoralisoivan” vaikutuksen alaisiksi.
Tällä viitattiin siihen, että rajavartiosotilaat sekaantuivat rajaseudulla
kukoistaneeseen salakuljetukseen. Sotilaita syytettiin myös yhteistyöstä “punikkien”
kanssa. 7 Demoralisaatiolla tuskin voi selittää väkivallantekoja, sillä ne olivat ristiriidassa
salakuljetuksen kanssa, jolle pakolaiset muodostivat tulonlähteen. Samoin
mahdollinen punainen tartunta sopii huonosti kansallisen vihan sävyttämiin ryöstömurhiin,
joiden tekijät sitä paitsi olivat valkoisen armeijan veteraaneja.
Juutalaisen pakolaisen ryöstömurha
Näiden neljän pakolaisen ryöstömurha ei jäänyt ainoaksi. Huhtikuun lopulla 1919
Kivennavan Korpikylässä alkoi kiertää huhu rajalla lojuvasta miehen ruumiista. Kylän
miehet lähtivät kylänjärjestysmiehen johdolla tarkistamaan tilannetta, ja he
löysivätkin ruumiin rämeikön keskeltä pari kilometriä ennen rajaa. Miestä oli ammuttu
vatsaan. Kyläläisten ja rajavartijoiden suhteen luonnetta kuvastaa hyvin se,
etteivät kyläläiset jättäneet ruumiin etsintää paikallisen kenttävahdin tehtäväksi,
__________
4 Haimila 1997, 61–74, 77–81; Nevalainen 2001, 62.
5 Valtiopäivät 1918, ptk., 388, 391–392, 393, 397, 398, 399, 400.
6 Kuulustelupöytäkirja n:o 65 19.1.1919. Kansio 46. Suomen ja Venäjän rajamaan komendanttiviraston
arkisto 1919 (SVRKA 1919). SA.
7 Kosonen 1994, 38, 41–43.
242