VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

teollisuuskaupungin komendantin toimesta, sillä hän oli huhtikuun alusta toiminut
valloitetun Tampereen kaupunginkomendanttina. Finne saapui Viipuriin 29.4.1918
ja järjesti sinne komendantinviraston Tampereella saatujen kokemusten perusteella.
Finnestä laaditusta elämäkerrassa ei ole kuitenkaan juuri tietoja hänen toiminnastaan
Viipurin kaupunginkomendanttina. Kun hänen toimintaansa Tampereen
kaupunginkomendanttina kuvataan seitsemällä sivulla, on vastaava luku Viipurin
osalta muutamia pyöreitä lauseita. 165 Tämä seikka voitaneen tulkita siten, että hänen
lyhyehköksi jäänyt ura Viipurin kaupunginkomendanttina ei ollut läheskään
yhtä merkittävä ja menestyksellinen kuin hänen palveluksensa Tampereen
kaupunginkomendanttina.
Viipurissa Finnen ensimmäisiin toimenpiteisiin kuului selvästi venäläisvastainen
toimenpide, sillä hän antoi heti julistuksen, jonka mukaan kaikki venäjänkieliset
nimet ja kilvet oli poistettava kaupungin kaduilta 48 tunnissa. Finne otti myös käyttöön
kaupunkiin jäljelle jäänyttä venäläistä väestönosaa koskevan valvontajärjestelyn.
Hän määräsi kuulutuksessa n:o 4 30.4.1918: “Täten ilmoitetaan, että venäläiset
siviili- ja sotilashenkilöt voivat kahden luotettavan ja tunnetun suomalaisen kansalaisen
todistuksen nojalla saada ololipun Kaupungin Komendantin Virastosta Hotelli
Belveder´stä.” 166 Kuulutus julkaistiin myös Wiborgs Nyheter -lehdessä. 167 Ehkä osittain
näiden määräysten johdosta päätti Viipurin kaupunginvaltuusto 30.4.1918 valita
lähetystön neuvottelemaan kaupunginkomendantin kanssa “tarkoituksena saada
levottomuutta herättävät määräykset poistetuiksi”. Lähetystöön kuuluivat herrat
Sellgrén, Schulman ja Lilius. Samalla kaupunginvaltuusto asetti myös Finnen
esityksestä neuvottelukunnan, jonka tehtävänä oli avustaa häntä hankkimalla paikallista
tietoa. Siihen valittiin kauppias E.V. Sellgren, tohtori Paul Thuneberg, arkkitehti
Uno Ullberg, varatuomari Walter Sahlstein ja johtaja Emil Tanninen. 168
Finne kiinnitti huomiota kuitenkin myös kaupungissa tapahtuneisiin venäläissurmiin,
joskin käsky tästä tuli korkeammalta taholta. Viipurin suojeluskunnan päällikkö
Turunen kävi joka tapauksessa Finnen käskystä joko 30.4.1918 tai pari päivää
myöhemmin tarkistamassa vallien välistä teloituspaikkaa. Tiedossa ei kuitenkaan
ole, minkälaisen raportin Turunen antoi kaupunginkomendantille. Turusen selostus
oli arvattavasti suullinen, sillä kirjallista raporttia ei ole löytynyt.
Kaupunginkomendantti ryhtyi kuitenkin 3.5.1918 pikaisiin toimenpiteisiin uusien
teloitusten estämiseksi tai ainakin rajoittamiseksi. Päivän aikana hän laati kolmekin
julistusta, jossa hän varoitti sotilaita pidättäytymään vallattomista teoista.
Kuulutuksessa n:o 10 luki: “Sattuneista syistä ilmoitetaan, että kotitarkastuksia ja
vangitsemisia kaupungin alueella saavat suorittaa ainoastaan Viipurin Kaupungin
Komendantin valtuuttamat henkilöt”. Samana päivänä julistetussa kuulutuksessa
n:o 12 Finnen määräyksissä oli jo selvää tiukkuutta: “Kun tietooni on tullut, että
provokaattoreja ja ilmiantajia liikkuu kaupungilla, velvoitan täten yksityishenkilöitä
__________
165 Poppius-Raevuori 1934, 412–413.
166 SA, VSA, Viipurin kaupunginkomendantti. Kansio 13. Kirjeistöä, sähkeitä 29.4.–15.5.1918.
167 Bort med ryskan ja Ryssarnas vistande i Viborg. Wiborgs Nyheterin kirjoitukset 2.5.1918.
168 Kertomus Wiipurin kaupungin kunnallishallinnosta 1921, 174–175.
147