VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

empaa huomiota”, mutta von Kraemer “katsoi vankijoukkoon epäilevän tiukasti,
laukaisi aseensa joukkoa kohden erityisesti tähtäämättä ja jäi katsomaan seurausta.
Pahimmin haavoittunut tarttui lantioonsa ja ääntä päästämättä tuupertui istumaan.
`Sattuiko´, kysyi ampuja maltillisuutta teeskentelevällä äänellä. `Sattui´,
kuului vastaus! `Niin sen pitikin´ sattua, pirullisella äänellä lisäsi vankileirin johtaja
majuri (von) Kraemer ja jatkoi matkaansa”. 57
von Kraemerin toiminta Uudenkaarlepyyn vankileirin johtajana päättyi huhtikuun
lopussa 1918. Syy siihen oli vartiomiesten keskuudessa liikkuneen huhun
mukaan se, että von Kraemer oli “turhan ankara vankeja kohtaan”. 58 Hänen
palveluksensa vankileirin päällikkönä päättyi 30.4.1918. 59 Päiväkäskyssään 3.5.1918
Mannerheim vapautti hänet virallisesti Uudenkaarlepyyn vankileirin ja varuskunnan
päällikkyydestä “siitä tehdyn esityksen johdosta”. Aloitteentekijä on saattanut olla
von Kraemer itse tai joku muu, joka oli seurannut von Kraemerin toimintaa
Uudenkaarlepyyn vankileirin päällikkönä. Erään tiedon mukaan olisi von Kraemerin
vapauttaminen kuitenkin johtunut sattuneesta erehdyksestä. 60 von Kraemer toimi
1.5.–20.8.1918 Riihimäen vankileirin johtajana. 61 Ainakin 22.–23.5.1918 oli von
Kraemer kuitenkin vielä Uudessakaarlepyyssä, todennäköisesti vain tilapäisesti hoitamassa
omia loppuselvityksiään paikallisen suojeluskunnan ja johtavien kaupunkilaisten
kanssa. 62 von Kraemer ylennettiin 20.2.1918 majuriksi ja oman tietonsa
mukaan hän olisi vasta silloin kirjoittautunut armeijaan (inskrevs i armén som major),
vaikka hänet nimitettiin Uudenkaarlepyyn vankileirin päälliköksi kapteenina jo
9.2.1918. Oudon vaikutelman antaa myös se, että von Kraemer ei omissa sotilaallisissa
ansioluetteloissaan sanallakaan mainitse vuoden 1918 sodanaikaisia tehtäviään
kahden vankileirin päällikkönä. 63
Vankileirin uudeksi vt. päälliköksi nimitettiin 30.4.1918 reservin vänrikki, maisteri
L. Wegelius, joka sitä ennen oli toiminut vankileirin vartiokomendanttina
(vaktkommendant).Wegeliuksesta ei ole löytynyt tarkempia henkilötietoja, mutta
hän ei kuulunut Uudenkaarlepyyn seminaarin opettajiin. Hän on ilmeisesti kuitenkin
ollut voimistelunopettaja Lennart Wegelius (1876–1954), joka vuodesta 1898
lähtien oli toiminut hierojana Moskovassa. 64 Hän toimi vankileirin päällikkönä heinäkuun
loppuun. Wegeliuksestakaan kaupunkilaiset eivät pitäneet ja “Österbottniska
Postenissa” hänet esitettiin 3.5.1918 ivallisessa sävyssä. Kielteiseen suhtautumiseen
vaikutti myös käsitys siitä, että suojeluskunnan esikunta, “kaupunkiherrat”,
__________
57 Riihimäen vankileiri 1928, 384–385.
58 SA, Paul Lindholmin muistelmat 1936.
59 SA, Suojeluskunnat 1917–18, Nykarleby skyddskår, pöytäkirja 30.4.1918.
60 Westerlund 1993, 121. Saman tiedon mukaan olisi von Kraemer asetettu uudestaan Uudenkaarlepyyn
vankileirin johtajaksi jo 13.5.1918. von Kraemer kävi kyllä Uudessakaarlepyyssä 23.–24.5.1918,
mutta epäselvää on, ryhtyikö hän edes tilapäisesti entiseen toimeensa. Joka tapauksessa vankileiri
siirtyi tähän aikaan lakkautusvaiheeseen.
61 Paavolainen 1971, 369.
62 Birck 1988, 454–455.
63 SA, Robert von Kraemerin ansioluettelot.
64 Wegelius sukukirja 2001, 124.
33