VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

käskyä eikä tiennyt kenen aloitteesta tuo erottaminen oli tapahtunut.” Noin kello
13.30 oli rykmentin komentaja majuri Martin Ekström saapunut asemalle ja antanut
Ollonqvistille käskyn siirtää vangit keskuskasarmille. Heti tämän jälkeen oli
vangit kuljetettu keskuskasarmille nelirivisenä rivistönä vänrikki Wilhelm Walleniuksen
johdolla, venäläiset viimeisinä. Ollonqvist oli itse jäänyt asemalle kello kuuteen
saakka ja vallien välisestä teloituksesta hän oli kuullut vasta jälkeenpäin. Wallenius
kertoi omalta osaltaan vieneensä suomalaiset vangit keskuskasarmille. Erikseen
ryhmitettyjen venäläisvankien olisi pitänyt saapua heti muiden vankien jälkeen,
mutta “heitä ei ollut sinne tuotu”. 127
Vallien välisiin teloituksiin osaa ottanut Vaasan rykmentin ensimmäisen pataljoonan
3. komppaniaan kuuluva sotamies, prokuristi Gösta Björkman kertoi kuulusteluissa,
että asemahalliin oli aamupäivällä 29.4.1918 tuotu noin 75 venäläistä vankia,
“heidän joukossaan sotilashenkilöitä vormuissa, kadetteja, koululaisia ja ainakin
yksi nainen, ja nuo vangit oli asetettu erikseen asemalla ennestään olleista
vangeista (…) Vankeja siirrettäessä asemarakennuksesta torille oli sanotut venäläiset
vangit edelleen pidetty erillään suomalaisista vangeista sekä oli heidän joukkoonsa
siirretty muitakin vangittuja venäläisiä. Kun vankeja oli ryhdytty lähettämään
pois asemalta, oli nuo erilleen asetetut venäläiset ensin viety, eikä kertoja
tiennyt kuka oli antanut siitä määräyksen, mutta sen oli kuullut, että kun joku
syrjäinen henkilö oli huolissaan tiedustellut vänrikki Ollonqvistilta minne sanotut
vangit vietäisiin, oli Ollonqvist vastannut, ettei heitä suinkaan ilman tutkintaa lähetetä
ammuttaviksi. Kertoja oli käskyn saatuaan lähtenyt vankikulkueen mukana
vahtimiehenä, mutta ei muistanut kuka oli antanut hänelle käskyn eikä myöskään
tiennyt kuka kulkuetta oli johtanut, koska kertoja oli ollut jonon loppupuolella. Vahtimiehiä
oli ollut noin kolmekymmentä, vähempi osa vaasalaisia ja heidän joukossaan
kertojan tuttuja ainoastaan työmies Georg Hemberg ja kauppias Lauri Niinioja.
Mihin joukkoihin vartiomiesten enemmistö oli kuulunut ei kertoja tiennyt, mutta
arveli ainakin osan olleen jääkäreitä”. Vangit oli kuljettu pitkin Aleksanterinkatua
Salakkalahden kulmaan sekä sieltä pohjoisrantaa myöten Turunsillan yli Haminanportille
“tien kaideaidasta yli vallihautaan, jonne sitten koko vankikulkue oli muutamien
vastaanpanosta huolimatta pakotettu menemään. Vallihaudassa oli vangit
asetettu vallien muodostamaan kulmaukseen ja vahtimiehet komennettu ketjuun
vankien eteen sekä käsketty ampumaan (…)”. 128
Kuulusteltavat eivät siis osanneet tai halunneet antaa tarkkoja tietoja venäläisteloituksia
johtaneista päällystömiehistä. Välillisesti selviää kuitenkin, että nimenomaan
Vaasan rykmentti oli rautatieasemalla huolehtinut vankien seulonnasta ei
ainoastaan siten, että venäläiset oli erotettu suomalaisista, vaan myös niin että
luotettavat venäläiset erotettiin muista vangituista venäläisistä ja laskettiin vapaiksi.
Tästä kertoi kuulustelussa Vaasan rykmenttiin kuuluva konttoristi Arne Backman,
että hän oli rautatieasemalla 29.4.1918 “saanut toimekseen alustavasti kuulustella
__________
127 KA, Siviilitoimituskunta K.D. 113/58 1918.
128 KA, Siviilitoimituskunta K.D. 113/58 1918.
132