VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

Etappipäällikkö Rudolf Valdenin teloituksia koskevat kiellot
Venäjän merivoimien vanhempi meripäällikkö Suomen vesillä, amiraali A.P. Zelenoi
lähetti 12.5.1918 risteilijä Pamjat Azovalla päivitetyn kirjeen Helsingin ja Viaporin
käskynhaltijalle Gösta Theslöfille. Kirje kuuluu: “Olen saanut radioteitse seuraavansisältöisen
tiedon: `Amiraali Zelenoille. Sanomalehdissä on ilmestynyt tietoja, joiden
mukaan Nikolaistadtissa on teloitutettu muutamia upseereja ja merisotilaita.
Selvitättekö asiaa ja ilmoitatte pikaisesti minulle. Merivoimien päällikkö Šhaštnyj´.
Pyydän Teidän korkeuttanne ilmoittamaan minulle, ovatko sanomalehtitiedot venäläisten
upseerien ja merisotilaiden teloittamisesta tosia ja perusteltuja”. Vastauksen
kirjeeseen on merkitty: “Amiraalille on ilmoitettu suullisesti, että käskynhaltijaviraston
tiedossa ei ole tällaisia tapauksia”. 78 Theslöfin johtama virasto ei siis nimenomaisesti
kiistänyt tietoja teloituksista, vaan se vain ilmoitti, ettei sen tiedossa
ollut tietoja. Todennäköistä on, että Theslöf henkilökohtaisesti tiesi tällaiset tapaukset.
Hän oli 2.3.1918 etappipäällikkönä Seinäjoella kehottanut Uudenkaarlepyyn
vankileirin johtajaa Robert von Kraemeria ammuttamaan niskoittelevia venäläisiä
sotilaita kuularuiskulla ja von Kraemer oli samana päivänä totellut käskyä teloittamalla
17 vankia (ks. Uudenkaarlepyyn vankileiriä koskeva kirjoitus).
Asia ei jäänyt käskynhaltijaviraston suulliseen vastaukseen, sillä päämajan etappipäällikkö,
everstiluutnantti Rudolf Valden oli jo 10.5.1918 lähettänyt teloituksia
koskevan kiellon Vaasan piiripäällikkö Harald Bouchtille: “Koska olen saanut kuulla,
että olisi sattunut tapauksia, että sotavankeja on arkebuseerattu, ilmoitan
tiedoksenne, että sellaista ei saa tapahtua. Tieto tästä määräyksestä on teidän
viipymättä piirissänne oleville komendanteille ja vankileirien päälliköille toimitettava”.
Samasta ilmoituksesta on etappipäällikön arkistossa myös 14.5.1918 päivitetty
kirjelmä. Boucht ei liene vastannut ainakaan kirjallisesti Valdenin kirjelmään, sillä
vastausta ei löydy. Valdenin kirjelmä ei liene johtanut toivottuun tulokseen, sillä
21.5.1918 hän lähetti samasta aiheesta uuden kirjelmän Bouchtille: “Kun olen saanut
kuulla, että sotavankeja nimenomaisesta kiellostani huolimatta yhäkin olisi
arkebuseerattu määrään täten, että Teidän on piirissänne valvottava, että
määräystäni noudatetaan. Toistakaa kaikille piirissänne oleville komendanteille ja
vankileirien päälliköille viipymättä jo 14. päivänä asian johdosta antamani määräykset”.
79
Etappipäällikön kirjelmä saattaa vaikuttaa yllättävältä, sillä myös Valdenin itse
toimiessa Vaasan piiripäällikkönä 21.2.–5.3.1918 oli Vaasassa tapahtunut teloituksia,
sillä jääkärit olivat helmikuun lopussa ampuneet mm. etsivä Vainion ja häneen
sidotut kaksi venäläistä merisotilasta. Syynä Valdenin ilmoitukseen voidaan tästä
syystä arvella olevan Saksan Suomen lähetystön väliintulo. Saksan Itämerendivisioonan
vallattua Helsingin, rupesivat saksalaiset järjestämään yhteyksiään
Neuvosto-Venäjän hallitukseen ja diplomaattisiin edustajiin myös Suomen ja Pietarin
kautta. Brest-Litovskissa solmitun rauhan jälkeen ei enää ollut vihollisuuksia
__________
78 SA, VSA, Suomenlinnan linnoituksen komendantti, kansio 2
79 SA, VSA, Kansio 12, Saapuneita sähkeitä ja kirjeitä
73