VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

paikan päällä kuten punaisia venäläisiä. Alustava puhdistustyö saatiin valmiiksi
29.4.1918, jolloin lienee koottu noin 200 vangittua etupäässä jokseenkin “lojaalia”
–lehden mukaan oli pidätettyjen joukossa myös naisia ja lapsia, mutta heidät vapautettiin
pian. 45 Pietarilainen Bednota –lehti (ent. Soldatskaja pravda) kertoi asemalle
vietyjen lukumäärän olleen noin 400: “Rautatieasemarakennuksesta kannettiin
pöytä, jonka äärellä univormupukuiset upseerit, joiden univormut muistuttivat
Itävallan univormuja, neuvottelivat keskenään kymmenen minuutin ajan. He ilmoittivat
pidätetyille, että nämä oli tuomittu kuolemaan, jonka jälkeen pidätetyt lähetettiin
Haminan portin valleille.” 46 Havainto itävaltalaisen näköisistä univormuista
viitannee jääkäriunivormuihin, sillä Saksan ja Itävallan univormut olivat samantyyliset.
Neuvottelupöydän äärellä lienee siis ollut nimenomaan jääkäripäällystöä.
Viipurin rautatieasemalle kootut venäläisvangit marssitettiin iltapäivällä 29.4.1918
Viipurin länsipuoleiselle linnoitusalueelle. Heti kun joukko oli pysäytetty neliriviin
vallien väliin, toimeenpantiin Haminan portilla selvästi etukäteen suunniteltu ja
valmisteltu joukkoteloitus noin klo 15 aikoihin. Tästä kertoo silminnäkijä, sotilas
Oskari Pethenius: “Kun yksi vangeista yritti karata, ammuttiin hänet keskelle tietä,
ja kun oli menty ensimmäisen Haminan portin läpi, komennettiin kaikki vangit vasemmalle
vallihautaan vallin muodostamaan vinkkelikulmaan. Vankien tultua sinne
olivat vartijoina olleet sotamiehet asettuneet pyöräkkeeseen vankien ympärille ja
kertoja oli kuullut miehille annettavan komennus ampua, mutta ei tiedä kuka komensi.”
Minkäänlaista ulospääsyä vangeilla ei ollut, vaan heidät surmattiin kiväärein,
käsiasein ja käsikranaatein viimeiseen henkilöön. Myös Pethenius oli osallistunut
teloitukseen ampumalla kiväärinsä makasiinin tyhjäksi eli viidellä laukauksella. 47
Nähtyään teloituksen Viipurin suojeluskunnan päällikkö, kapteeni Mikko Turunen
kertoi: ”(…) heidät ammuttiin vallien väliin, missä näki osaksi jo ammuttuja,
osaksi parhaillaan ammuttavia venäläisiä noin pari sataa henkilöä. Ampumisen oli
toimittanut satakunta Suomen sotilasta, joukossa myöskin upseereja, ja oli se kertojan
havaintojen mukaan tapahtunut siten, että ensin oli ammuttu valleilta kivääreillä
ristitulta, ja sitten olivat ampujat menneet alas vallihautaan sekä ampuneet eloon
jääneet vangit yksitellen.” 48
tai vähintäänkin puolueetonta venäläistä rautatieasemalle. Pietarilaisen Novaja Žizn
Vaasalainen prokuristi Gösta Björklund, joka henkilökohtaisesti osallistui ampumiseen,
on kertonut tapauksesta: “Vallihaudassa oli vangit asetettu vallien muodostamaan
kulmaukseen ja vahtimiehet komennettu ketjuun vankien eteen sekä käsketty
ampumaan, ja ampumisen olivat aloittaneet kulkueen alkupuolella olleet vahtimiehet,
minkä jälkeen muutkin, myös kertoja, olivat ottaneet siihen osaa (…) Melkein heti
kun oli ryhdytty ampumaan oli suurin osa vangeista heittäytynyt maahan, vaan oli
ampumista kuitenkin jatkettu noin viisi minuuttia. Vallilla oli ollut sotilashenkilöitä,
ainakin jääkäreitä (…) Jonkun ajan kuluttua oli saksalaisen jääkärin vormussa oleva
__________
45 K rasstrelu v Vyborge. Novaja Žizn -lehden kirjoitus15.5.1918.
46 Bednota -lehden kirjoitus nro 1.1918.
47 KA, Siviilitoimituskunta K.D. 113/58 1918.
48 KA, Siviilitoimituskunta K.D. 113/58 1918.
109