VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

valtasivat Viipurin, he tappoivat kaikki venäläiset upseerit, joita asui Viipurissa,
vieläpä naiset ja lapsetkin ammuttiin, mieheni myös ilman kuulusteluja. Englannin
konsulaatti olisi nostanut syytteen, mutta olin niin peloissani lapseni ja oman henkeni
puolesta, että kielsin sellaiset toimenpiteet. Samana päivänä kun mieheni ammuttiin
saapui Mannerheim Viipuriin. Mannerheim lupasi maksaa minulle 15 000 mk,
sanoin hänelle ettei tarvitse maksaa, ei raha palauta miestäni henkiin. Katariinan
kadun kahvilassa sain työpaikan orkesterissa.” 201 Mannerheimin lupaama summa,
15 000 silloista markkaa, vastaisi nykymarkkoina noin 25 000 eli n. 4 200 euroa.
Kuten Kuulan surmaa koskevan tutkimuksen kokoon kuivuminen, osoittaa myös
Viipurin venäläisteloituksia koskevan tutkimuksen lakkauttaminen Mannerheimin ja
Löfströmin suhteellisen voimattomuuden. Kumpikaan tutkimus ei valmistunut, koska
niiden läpivieminen kohtasi ylivoimaisen vastustuksen. Tutkimuksissa päästiin
hyvään alkuun, mutta kun ne rupesivat lähestymään ratkaisuvaihetta, ne pysähtyivät
ilman muodollista lakkauttamispäätöstä. Kummassakin tapauksessa tutkinnan
johtajien voima tyrehtyi vaikeisiin olosuhteisiin ja ylipääsemättömiin huomaavaisuusnäkökohtiin.
Yhtäkään syyllistä ei koskaan tuomittu tai edes syytetty, vaikka surmantekijät
olivat epävirallisesti tiedossa.
Avustustoimenpiteet
Viipurin venäläisten teloitukset synnyttivät sarjan avustustoimenpiteitä, joista etupäässä
sotilasviranomaiset joutuivat huolehtimaan. Avustustoimenpiteitä valaistaan
seuraavassa esityksessä.
Hautaamiset
Vallien välissä teloitettujen venäläisten ruumiit jäivät paikoilleen toukokuun 2. päivään
asti, jolloin omaisten sallittiin aloittaa niiden poiskuljettaminen. Sotilaat veivät
2.5.1918 jälkeen paikalle jääneiden ruumiit Hiekassa sijaitsevaan ruumisvajaan.
Joko omaiset tai viranomaiset hautasivat venäläiset vainajat toukokuun alkupuolella
eri hautausmaille Viipurissa. Kaupunginkomendantti Finne antoi 3.5.1918 luvan
kaupungin kreikkalaiskatoliselle papistolle toimittaa “kirkollinen hautaus seurakunnan
kuolleille jäsenille”. 202 Näin meneteltiin ja eräälle joukkohaudalle, johon oli haudattu
28 uhria, pystytettiin myöhemmin muistomerkki, jossa tarinan mukaan oli
venäjänkielinen teksti “Me odotimme teitä vapauttajina ja te toitte kuolemaa”. 203
Avustuskomitea
Osa teloitettujen venäläisten omaisista olivat välittömässä hätätilassa, joten Löfström
lähetti 10.5.1918 Viipurin linnoituksen komendantin ominaisuudessa päämajaan
seuraavan sähkösanoman: “Koska Viipurin valloituksessa useat venäläiset joutuivat
kärsimään ja heiltä ryöstettiin henkilökohtainen omaisuus ja rahaa, pyydän
__________
201 TA, TMT, Jekaterina Grigorjevan muistelma.
202 SA, VSA, Viipurin kaupunginkomendantti. Kansio 13. Kirjeistöä ja sähkeitä 29.4.–15.5.1918.
203 Paavolainen 1967, 133, Upton 1981, 440, Vihavainen 1988, 86.
157