VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

ampuivat puolalaiset venäläisinä ei ole kovin uskottava, sillä puolalaiset käyttivät
omia, kansallisia tunnusmerkkejään. Puolalaisiinkin kohdistuneet surmateot saattoivat
täten olla harkitun toiminnan seuraus. Selitys surmatekoihin lienee pikemmin
se, että jääkärit olivat ottaneet vaikutteita saksalaisten melko yleisestä kielteisestä
asennoitumisesta puolalaisiin. Saksan armeijan itärintaman johtoportaissa valloitetut
puolalaiset alueet katsottiin sotilashallinnolliseksi ongelmaksi samalla kun puolalaisten
itsenäistymispyrkimykset ja kysymys Puolan valtiomuodosta olivat Saksalle
hankalia kysymyksiä. Koska jääkärit lienevät omaksuneet saksalaisten upseeripiirien
epäluulot puolalaisia kohtaan, on mahdollista ja todennäköistä että puolalaisiin
kohdistuneet teloitukset heijastavat niitä. Surmateot olivat sitä paitsi vain osa puolalaisiin
kohdistuneista voimatoimenpiteistä, sillä puolalaisjärjestöjen toiminta estettiin
ja eräät puolalaisjohtajat joutuivat uusia surmatekoja peläten pakenemaan
Venäjälle saksalaisjoukkojen saavuttua Karjalan kannakselle.
Iltapäivällä 29.4.1918 toimeenpantu joukkoteloitus oli käytännön hankkeena
niin laaja ja henkilövaroja edellyttävä teko, että sen järjestämiseen on tarvittu sekä
toimintasuunnitelma ja päätöksenteko yhteistoiminnasta että toteutuskelpoinen
järjestö. Joukkoteloituksen alustava suunnitelma on todennäköisesti hahmoteltu jo
aamupäivällä 29.4.1918, kun alkoi kertyä yhä enemmän vangittuja venäläisiä rautatieasemalle.
Jossain vaiheessa ovat joukkoteloitusta suunnitelleet päällystöhenkilöt
neuvotelleet asiasta ja päässeet yhteisymmärrykseen toteuttamistavoista ja eri
sotilasyksiköiden edustajien osuudesta tapahtumiin. Suunnitelmasta toteutukseen
siirryttiin puolenpäivän jälkeen, kun rautatieasemalle tuotuja ja tietynlaisiin ryhmiin
jaettuja vankeja ruvettiin kuljettamaan etukäteen määrättyihin paikkoihin. Marssikäskyn
antoi majuri Ekström, joka lienee joko osallistunut teloitussuunnitelman
laatimiseen tai joka tapauksessa toiminut sen mukaisesti. Todellisesti asiasta päättäneet
tahot eivät kuitenkaan liene osallistuneet joukkoteloituksen toimeenpanemiseen.
Teloitusta lienee johtanut alemman tason jääkäripäällystö: vänrikkejä,
luutnantteja, jokunen kapteenikin ja aliupseerit. Teloitusmiehistö ei koostunut minkään
tietyn yksikön sotilaista, vaan se oli tätä tehtävää varten koottu tilapäisosasto,
joka hajotettiin joukkoteloituksen jälkeen. Se lienee koostunut eri yksiköistä tulleista
vapaaehtoisista sotilaista, joille jääkäripäällystö oli luvannut teloitettujen rahavarat,
arvoesineet ja henkilökohtaisen omaisuuden vastikkeeksi surmatyöstä. Toimeksianto
lienee houkutellut etupäässä seikkailumielisiä, ahneita ja kylmäkiskoisia
sotilaita. Murhanäytelmän ohjelmointi ja lavastus toimivat hyvin ja suunnitelmien
mukaan, kunnes Iso-Britannian konsuli teloituksen loppuvaiheessa saapui paikalle
herättäen hämmennystä ja epäröintiä teloitusta johtavan henkilöryhmän keskuudessa.
Kun Viipurin venäläisvastaisuus oli oikeasti ehdollinen ja ainakin osittain kuvitteellinen
asia, jossa oli ristiriita poikkeuksien ja vallitsevan surmaamisnormin välillä
sekä ehkä katsomoille tarkoitettua näytelmääkin, on perusteltua kysyä, mitkä olivat
varsinaisesti Viipurin venäläisteloituksen rationaaliset ja perimmäiset syyt? Kuten
edellä on selitetty, kyseessä ei ollut joukkoerehdys, ei yksiselitteinen venäläisvastaisuus
eikä se, että tilanne olisi riistäytynyt toimeenpanijoiden käsistä. Selitys
on sitä vastoin se, että venäläisteloitukset lienevät olleet jääkäreiden virittämä
170