VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

vapaaehtoisjoukot tappoivat heistä 50–60, kun taas Terijoen komendantit itse ilmoittivat,
että he ammuttivat toukokuussa 30 vankiaan. Tarpilassa, Metsäkylässä,
Inossa ja Vammeljärvellä valkoiset surmasivat lisää miehiä, suomalaisia ja venäläisiä.
Uudenkirkon alueen eräs venäläistaajama oli Mustamäessä, jonka suojeluskunnan
paikallisesikunta lähetti vain suomalaispunaisia Raivolan “loppukuulusteluihin”.
Epäselväksi jäänyt määrä venäläissotilaita ja -matruuseja menehtyi Kivennavan-
Uudenkirkon- Terijoen- Kuokkalan kesäasutusseutujen poliittisissa ja etnisissä
puhdistuksissa, joita suoritettiin punaisen ja valkoisen sotilashallinnon aikana helmi-elokuussa
1918. Heistä on hajatietoja, kuten Pavlovin sotakoulun junkkari
A. Kruzesta, joka kaatui lehtitiedon mukaan “Suomessa”. Rajajoen tuomiokunnan
syyskäräjät lykkäsi lokakuussa 1918 Daniel Lobanovin ja Kirill D. Ivanovin kuolinsyiden
tutkintaa. Kolmea suomalaista epäiltiin Ivanovin surmaamisesta. Maaliskuun
1919 talvikäräjät totesivat, ettei Ivanovin tapaus aiheuttanut enempiä toimenpiteitä.
Santarmi Ilja V. Gontsharov oli syyskäräjien tutkinnan mukaan hypännyt maaliskuussa
1917 Kellomäellä junasta, mutta menehtyikin sen alle. Komendantti
Elfvengren määräsi Terijoen venäläisille elintarvikkeiden jakelukiellon, joka lienee
lisännyt siviiliuhrien määrää. Määräys oli voimassa virallisesti 27.4.–11.5.1918, vaikkakin
käytännössä vuoden loppuun saakka. Venäläisasukkaiden joukkomuutto rajan
taakse käynnistyi kontrolloimattomana – joskin Elfvengrenin kehotuksesta. Olojen
sekavuus vaikeutti sekä viranomaistoimintaa että tapahtumien dokumentointia,
mutta palveli suomalaisia palstanhankkijoita. Väestörakenteen muutos kesäasutusseudulla
oli raju, sillä kreikkalaiskatolinen kirkollishallitus taulukoi Kaakkois- Kannaksen
seurakuntien kirjoihin vuonna 1919 enää 3 160 ulkomaalaista, kun koko
Viipurin läänissä oli maaherran mukaan tuolloin noin 7 100 venäläistä. Surmatapauksia
sattui rajaseudulla myöhemminkin: paroni Aleksander Nolde kuoli – lehtitiedon
mukaan 1919 – suomalaisen rajavartijan luoteihin Perkjärvellä. Hän oli
salateitse noutanut tyttärensä Pietarista. Nolden kohtalo ei ollut harvinainen, koska
Kivennavan korkeudella kulki vilkas salakuljetusreitti. Kirjattuja ja kirjaamattomia
pakolaisia pyrki maahan Kannaksen kautta tuhansittain vuosina 1917–1921. 19
__________
19 Kuulutus n:o 2 Terijoen piirin asujaimistolle; Mannerheim Terijoen komendantille 11.5.1918 (nro
2090), DSA, kansio B 1:14; Suomen ja Venäjän Rajamaan komendanttivirasto eversti Gyllenbögelille
21.1.1918 ( nro 292), DSA, kansio B 1:15; Kellomäen ja Terijoen sk-paikallisesikuntien tutkintapk
huhtikuu 1918- elokuu 1918, kansio 935, VSA, KA; Elfvengren Kiviniemestä 21.4.1918, kansio 230,
[Karjalan Sotilaspiiri] VSA, SArk; kunnanvaltuuston pk 28.6.1920, TeKuA, I Cb2, MMA; luettelo
niistä Kyyrölä- Muolaan kunnan asukkaista, jotka v:n 1918 kansalaissodan yhteydessä…SDP:n tilasto,
TA; Mustamäen sk - paikallisesik. tutkintapk 14.5.1918, kansio 937, VSA, KA; Razsvet- lehti
14.11.1919; Russki Vestnik 2.5.1918; Vapaus-lehti (nro 117) 28.10.1918; Kivennavan- Terijoen
syyskäräjät 1917 ja 1918, C Ia:86-88, talvikäräjät 1919, C Ia:89, RTA, MMA; ks. myös Loima 2001,
68, 133-146. Väestömuutoksesta ks. kertomus kr. kat. kirkon tilasta 1919, SOKHA; Viipurin läänin
maaherran tilasto 31.12.1920, kd 209/205.SiMA, 1922, KA; vrt. Loima 2001, 33-64, 80-86, 97-
113, 194-197; Hämäläinen 1974, 103-104, 205. Pakolaisvirrasta ja salakuljetuksesta ks. Loima
2001, 156-161; Nevalainen 1999, 16-20, 59-72; Tuominen 1995, 29-32.
199