VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

lahden sotilasvirkatalon Kurussa ja harjoittanut maanviljelyä. Vuonna 1917 hänet
oli valittu Kurun suojeluskunnan johtajaksi. Vuoden 1918 sodan alussa punaiset
onnistuivat sieppaamaan von Kraemerin raportin tämän johtaman suojeluskunnan
marssista Ruoveden kautta Vilppulaan. Punaiset yrittivät pidättää von Kraemerin
siinä onnistumatta ja tuhosivat hänen talonsa. von Kraemerin vaimo ja lapset pidätettiin
ja vietiin Tampereelle. 49 Vaikka von Kraemer ja muut kurulaiset
suojeluskuntalaiset pääsivät valkoisten puolelle, hänen mieltänsä lienee voimakkaasti
painanut huoli perheen kohtalosta sodan aikana ja tämä on ehkä myös vaikuttanut
hänen kireään asennoitumiseensa vankeihin. von Kraemer oli alaisen
muistelman mukaan joka tapauksessa “ankara järjestyksen mies, jolla oli tuima
ulkonäkö”. 50
Vankileirin johtajana von Kraemerin suurin huoli näytti olevan pelko siitä, että
venäläisvangit olisivat murtautuneet ulos ja paenneet joukolla. Kaupunki ja alueen
asutus olisi silloin todennäköisesti joutunut hävityksen kohteeksi. 51 von Kraemerin
pelkäämistä vaaroista kertoo se, että hän 12.2.1918 pyysi välittömästi “kuularuiskuja
ja ruiskunauhoja” Kokkolan ja Pietarsaaren esikunnilta. Kokkolasta hänelle luvattiin
kuusi nauhaa. 52 Kuularuisku saatiin “lainaksi” Kruunupyystä, sillä esikunnan pöytäkirjassa
on 17.2.1918 maininta siitä, että Pietarsaaren alue-esikunta pyysi sitä toimitettavaksi
Kovjoelle. Pietarsaareen vastattiin kuitenkin, että kuularuiskua tarvittiin
vankileirillä. 53 Ilmeistä on, että von Kraemer onnistui myöhemmin hankkimaan
toisenkin kuularuiskun, sillä 11.3.1918 päämaja käski von Kraemeriä pikaisesti lähettämään
toisen kuularuiskun ja puolet patruunoista eversti von Rehausenille. 54
Birckin mukaan kaupunkilaiset katsoivat vankien kohtelun olleen huonoa ja
vastuullisena siitä pidettiin etupäässä von Kraemeria. Oli niitäkin, joiden mielestä
von Kraemer oli “sotahullu” (krigsgalen) ja turhan kova vankeja kohtaan. Vankileirin
päällikön toistuvana ohjeena sanotaan olleen pienimmissäkin välikohtauksissa
käsky : “Ammu hänet hengiltä!” (Skjut bort honom!). 55 SDP:n tilaston Uudenkaarlepyyn
laatija Johan Södermanin tiedon mukaan olisi vankeja myös “piesty” (piskad). 56
Kuva von Kraemerin luonteesta täydentyy tiedoilla hänen käyttäytymisestään Riihimäen
vankileirin päällikkönä kesällä 1918. Erään muistelman mukaan hän liikkui
aina piikkilanka-aitauksen sisäpuolella taskuase näkyvissä ja ampumisvalmiina.
Hänen puheensa oli “sopertavaa ja katseesta ilmeni hurja pelko”. von Kraemerin
kerrotaan toisinaan ampuneen taskuaseellaan aitauksen sisäpuolella olevia vankeja.
Eräänä päivänä, kun vangit kuluttivat aikaansa kasarmin seinustalla oli von
Kraemer sattunut kulkemaan ohi. Vangit eivät olleet kiinnittäneet häneen sen suu-
__________
49 Carl Robert v. Kraemer död 27.5.1936.
50 SA, Paul Lindholmin muistelmat 1936. Ruotsinkielinen alkuperäisilmaisu kuuluu: “en sträng ordningens
man med ett bistert utseende”.
51 SA, Paul Lindholmin muistelmat 1936, SA, V. J. Casénin muistelmat 1936, Birck 1988, 446.
52 SA, Suojeluskunnat 1917–18, Nykarleby skyddskår, pöytäkirja 12.2.1918.
53 SA, Suojeluskunnat 1917–18, Nykarleby skyddskår, pöytäkirja 17.2.1918.
54 SA, Suojeluskunnat 1917–18, Nykarleby skyddskår, pöytäkirja 11.3.1918.
55 Birck 1988, 452.
56 Työväen Arkisto. Vaasan läänin terroritilasto, Nykarleby, kansio 28.
32