VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

etäisyyden päästä. 191 Hän kuitenkin selvästi vähätteli Kuulan kuolemaan johtanutta
välikohtausta ja piti sitä juopumuksesta johtuvana järjestyshäiriönä, vaikka Kuulan
surma-asia liittyi kiinteästi jääkäreiden valtapyrkimyksiin ja jossain määrin kielipolitiikkaan.
192 Julkisesti veritekoa kuvattiin kuitenkin vähättelevästi valitettavana
tapaturmana. 193 Ylipäällikön asennoituminen Kuulan surma-asiassa on huomionarvoinen
myös venäläisteloitusten merkitystä pohdittaessa, sillä Mannerheim näytti
suhtautuvan jokseenkin samaan tapaan myös venäläisten surma-asiaan. Yhteinen
tekijä on ylipäällikön silmiinpistävä pyrkimys välttää yhteistyösuhteiden katkeamista
surmateoista vastuussa oleviin jääkäreihin. Molemmissa tutkimuksissa on
yhteistä myös se seikka, että surmantekijät olivat jääkäreitä. Jääkäreiden edustama
vastustus oli kuitenkin niin voimakasta, että tutkimuksista jouduttiin luopumaan.
Täysin toteutettuina ne olisivat todennäköisesti osoittaneet, että jääkäripiirit
päällystöineen olivat vastuussa Viipurin veriteoista.
Päämajan tiedustelu-upseeri Isak Alfthan lähetti 2.5.1918 Viipurista seuraavan
salaisen sähkösanoman ylipäällikkö Mannerheimille päämajaan Mikkeliin: “Ensimmäisenä
päivänä Viipurin valloituksen jälkeen teloitettiin noin 200 venäläistä, joiden
joukossa suuri osa viattomia, kuten myös Viipurissa olleita upseeristoon kuuluneita
valkoisten avustajia. Syy tähän oli se, että sotilaat teloittivat ilman päällystön
valvontaa. Ehdotan erityistä tutkimusta.” 194 Viipurin hyökkäyksen aikana Alfthan
toimi 23.4.1918 lähtien päämajan yhdysupseerina kenraali Wilkmanin esikunnassa.
Koska Alfthan tässä ominaisuudessa osallistui Viipurin valloitukseen ja saapui
illalla 28.4.1918 Vaasankadun varrella sijainneeseen kotiinsa, jossa asuivat hänen
vanhempansa, oli hänellä samalla hyvät mahdollisuudet seurata valloituksen vaiheita
ja tapahtumia.
__________
191 KA, Kai Donners samling. H 3 I. Mannerheim kertoo: “Näillä illallisilla ammuttiin Kuulaa. Häntä
ammuttiin pihalla. Sivuhuoneessa. Waldén kuuli melua. He olivat juopuneita. Käännyin, koska mielestäni
minulla ei ollut sinne asiaa. Muutama minuutti sen jälkeen menin puutarhan ja puiston ohi.
Silloin näin valoja ja lyhtyjä ja ihmettelin miksi ne paloivat. Etsittiin Kuulaa. Kuulin mitä oli tapahtunut.
Se oli ainoastaan juopumusta. Kuula kesti huonosti viinaa”. Ruotsinkielinen alkuperäisteksti
kuuluu: “Vid denna middag sköts Kuula. Han sköts på gården. I ett sidorum. Waldén hörde oväsende.
De voro druckna. Jag vände om och tyckte att jag icke hade där någonting att göra. Någon minut
därefter vände jag förbi trädgården och parken. Då såg jag där ljus och lyktor och förvånade mig
över vad det kunde vara. Då sökte man efter Kuula. Hörde vad som hade hänt. Det var endast
fylleri. Kuula hade dåligt ölsinne.”
192 Westerlund 1993, 152–156.
193 Wiborgs Nyheterissä kerrottiin 3.5.1918: “I förrgår kväll inträffade här ett beklagligt olycksfall i det
att kompositören Toivo Kuula blef träffad af ett revolverskott. Kulan inträngde genom ena ögat och
gick ut genom bakhuvudet. Herr Kuula fördes till länssjukhuset. Hans tillstånd är mycket betänkligt.”
Olyckshändelse. Kompositören Toivo Kuula svårt sårad af ett revolverskott. Wiborgs Nyheter 3.5.1918.
194 SA, Erik Heinrichsin kokoelma, kotelo 41. Ruotsinkielinen teksti kuuluu: “Första dagen efter Wiborgs
intagning arkebuserades cirka 200 ryssar däribland en stor del oskyldiga, ävensom de vitas i Wiborg
medhjälpare bland officerarna. Orsaken härtill var att soldatesken arkebuserade utan befälets kontroll.
Jag hemställer om särskild undersökning.” Westerlund 1993, 99.
154