VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
kaksoisprovokaatio, joka samalla tähtäsi sekä sodan sytyttämiseen Suomen ja Neuvosto-Venäjän<br />
sotajoukkojen välille että Mannerheimin ylipäällikkyyden kumoamiseen.<br />
Jääkärit olivat vuosina 1915–17 lähteneet Saksaan saamaan koulutusta Venäjää<br />
vastaan suunnattua sotaa varten Suomessa. Saksan Venäjän sotajoukkoja vastaan<br />
sotivassa armeijassa kaikkia sotilaita valmennettiin henkisesti vastaavanlaisen<br />
viholliskuvan vallitessa ja suomalaiset jääkäritkin kasvatettiin samassa hengessä.<br />
Varsinkin jääkäreiden rintamapalvelus vuosina 1916–17 lienee vahvistanut Venäjän-vastaista<br />
asennoitumista. Kun jääkäreiden pääjoukko sitten saapui Suomeen<br />
25.2.1918, venäläistä vihollista ei enää ollut odottamassa Suomessa. Pohjois-Suomessa<br />
oli kolme viikkoa aikaisemmin riisuttu aseet kaikilta venäläisiltä varuskunnilta<br />
ja noin puolet vangituista sotilaista oli jo kuljetettu Venäjälle, samalla kun loput<br />
sotilaista oli suljettu etupäässä Vaasan ja Uudenkaarlepyyn vankileireihin. Kun jääkärit<br />
maaliskuun puolivälissä pääsivät rintamalle, vastassa ei juuri ollut venäläisiä,<br />
vaan vihollisena esiintyivät pääasiallisesti kotimaiset punakaartilaisjoukot. Rintamilla<br />
toimi tosin myös venäläisiä ohjaajia, päällystömiehiä ja joitakin kokonaisia<br />
joukkoyksiköitäkin, mutta punaisten puolella varsinaisesti taistelukentällä kaatuneiden<br />
venäläisten lukumäärä oli melko pieni. Rintamataisteluissa lienee kaatunut<br />
alle tuhat venäläistä, joista valtaosa kaatui Raudussa Pietarin puolustuslinjojen tuntumassa<br />
maalis-huhtikuun taitteessa 1918. Taistelukentällä kaatuneiden venäläisten<br />
lukumäärä vastannee ainoastaan kuudesosaa kaatuneiden suomalaisten punakaartilaisten<br />
määrästä. Satakunnan, Hämeen ja Savon rintamilla, joissa pääosa<br />
jääkäreistä oli, kaatuneet venäläiset muodostivat ainoastaan vähäisen murto-osan<br />
suomalaisten punakaartilaisten kaatuneista.<br />
Saksan Suomen lähettiläs August von Brück kirjoitti raportissaan 17.4.1918<br />
muutamia sanoja valkoiseen armeijaan kuuluvista jääkäreistä. Nämä toimivat von<br />
Brückin mukaan “vastapainona johtavissa piireissä mahdollisesti esiintyneelle venäläiselle<br />
vaikutukselle” ja muodostivat armeijan selkärangan ollen samalla erinomaisen<br />
kansanomaisia. He olivat myös “puhtaasti Saksaan suuntautuneita ja erittäin<br />
itsetuntoisia”. 244 Koska jääkäreihin syöpynyt oli hyvin vahvasti venäläisvastainen<br />
asennoituminen, rupesivat jääkärit ja heiltä vaikutteita saaneet muut rintamajoukotkin<br />
järjestelmällisesti puhdistamaan venäläisiä vangittujen punakaartilaisten<br />
joukosta teloittamalla heidät miltei poikkeuksetta. Tämä toimintapa huipentui Tampereen,<br />
Siilaisten, Viipurin ja Kaakkois-Kannaksen joukkoteloituksiin. Koska tuhottujen<br />
vihollisten lukumäärä on sodankäynnin voimakkuuden mitta, lienevät sotatoimialueella<br />
surmatut venäläiset olleet jääkäreille halutun päävihollisen sotaan yllyttämisen<br />
välikappale. Jääkäreiden hyvin ankara suvaitsemattomuus venäläisiä kohtaan<br />
ja heidän vangittujen venäläisten järjestelmällisen surmaamisensa perimmäisenä<br />
tarkoituksena voitaneen pitää provokaatiota Neuvosto-Venäjää kohtaan. Tiedot<br />
Suomen venäläisten ja Suomessa oleskelevien venäläisten tylystä kohtalosta<br />
kulkeutuivat jo vuoden 1918 sodan alusta lähtien Venäjälle ja herättivät epäilemättä<br />
vihaa ja kostonhaluakin Venäjän yhteiskunnassa. Koska jääkärit oikeastaan<br />
__________<br />
244 Nurmio 1957, 213.<br />
171
Change language