VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

venäläisyytensä vuoksi. Valkoisten sotajoukkojen teloitustoiminta ei siten tähdännyt
venäläisen väestönosan täydelliseen ja kokonaisvaltaiseen fyysiseen tuhoamiseen,
vaan asekuntoisten venäläisten miesten ja epäilyttävän aineksen tappamiseen.
On myös useita esimerkkejä siitä, että valkoiset teloittajat hyväksyivät sen,
että luotettavat viipurilaiset menivät takuuseen tietyistä paikallista arvostusta
nauttineista venäläisistä, jopa useista venäläisistä upseereista. Jääkäreidenkään
venäläisvastaisuus ei siis ollut järjestelmällistä, ehdotonta ja kokonaisvaltaista.
Venäläisten kesken jäänyt poistaminen Suomesta
Vaikka juuri Viipuriin välittömästi vuoden 1918 sodan jälkeen jäi muutamia satoja
Venäjän alamaisia ja tuhansia venäläisperäisiä asukkaita – eikä “etnistä puhdistusta”
tässä mielessä toteutettu, sisältyy vuoden 1918 sodan venäläisvainoihin kuitenkin
eräitä etniseen puhdistukseen kuuluvia piirteitä. Jyrki Loima onkin tutkimuksessaan
Kaakkois-Kannaksen venäläisasutuksista ja kreikkalaiskatolisista venäläisseurakunnista
katsonut paikallis- ja rajakomendanttien venäläisväestöön kohdistamien
toimintamallien muistuttavan etnistä puhdistusta, kuten myös Suomessa keväällä
1918 laajemminkin toteutetun “siivoamisen” venäläisistä. 223
Tarkkoja tietoja venäläisten lukumäärästä Suomessa huhti- ja toukokuussa 1918
ei ole, mutta viranomaisten väestötilastot antavat tässäkin tapauksessa joitakin
arviointiperusteita. Vuonna 1915 oli Suomen ortodoksiseurakuntien jäsenmäärä
54 723 henkilöä ja vuonna 1920 lukumäärä oli 55 681. 224 Nämä luvut kuvaavat
kuitenkin etupäässä vain venäläisperäisten asukkaiden lukumääriä, sillä suurin osa
näistä oli Suomen kansalaisia. Venäjänkielisiä oli virallisten tilastojen mukaan vuonna
1910 Suomessa 7 339 ja vuonna 1920 heidän lukumääränsä oli 4 806. 225 Venäjän
alamaisia on taas arveltu Suomessa olleen vuonna 1917 noin 6 000 ja vuonna 1920
noin 5 000. 226 Kirkkohallituksen tiedon mukaan Suomessa oli vuoden 1918 lopussa
13 709 venäläistä. 227
Suomessa oleskelevien venäläisten lukumäärä oli kuitenkin keväällä 1918 huomattavasti
suurempi kuin mitä nämä viralliset tilastot kertovat. K.G. Idmanin tiedon
mukaan oli pelkästään Helsingissä huhtikuussa 1918 noin 30 000 Venäjän alamaista.
228 Kaakkois-Kannaksella oli näiden lisäksi useita kymmeniä tuhansia venäläisiä
ns. kesä- ja kausiasukkaita. Loiman arvion mukaan majaili Terijoen kesäasutusseudulla
kesällä 1917 noin 60 000 ulkomaalaista, kuitenkin etupäässä venäläisiä,
joista suuri osa ei syksyllä palannut Pietariin epävakaiden olojen vuoksi. Ei ole
kuitenkaan luotettavaa tietoa Suomeen jääneiden kausivenäläisten lukumääräs-
__________
223 Loima 2001, 142.
224 Suomen Tilastollinen Vuosikirja 1920, 44. Vastaavia tietoja vuosilta 1916–19 ei ilmoiteta.
225 Suomen Tilastollinen Vuosikirja 1920, 42 ja 1925, 38.
226 Suomen kulttuurivähemmistöt 1997, 207.
227 Loima 2001, 198.
228 Idman 1953, 283.
164