VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
joukossa kolme kreikkalaiskatolista pappia”. 87 Vaikka Ekström puhuu papeista, kyse<br />
lienee ollut diakoneista, jotka pappien tapaan käyttivät mustia kaapuja. Todennäköisesti<br />
nämä diakonit säästyivät teloituksilta, sillä tietoja Viipurissa surmatuista<br />
papeista ei ole.<br />
Vänrikki Wilhelm Walleniuksen hoitaessa rautatieaseman komendantin tehtävää<br />
hän oli 29.4.1918 antanut vapaustodistuksia tunnettujen paikkakuntalaisten<br />
puoltolauseiden nojalla useille vangituille, “muun muassa muutamille venäläisille<br />
upseereille”. Vapaiksi laskettuihin kuului entinen 7. suomalaisen rykmentin kapteeni<br />
Vladimir Pokrovski, jonka puolesta eversti Lucander ja Tanskan konsuli Leon<br />
Perander todistivat. 88 Viipurin suomalaiselle kansakoululle tuotujen vankien keskuudessa<br />
oli ollut myös venäläisiä säätyhenkilöitä. Sen jälkeen kun kauppiaat Sergejev<br />
ja Hackman olivat vakuuttaneet tietävänsä heidät täysin luotettaviksi, olivat jääkärikapteeni<br />
Heinrichin mukaan melkein kaikki päässeet vapaiksi. Myös keskuskasarmilla<br />
oli toiminut Viipurin paikkakuntalaisista kokoonpantu toimikunta, joka oli vapauttanut<br />
muutamat luotettaviksi katsomansa vangit, niiden joukossa venäläisiäkin. 89<br />
Everstiluutnantti Viktor Lapitsky kuului niihin, jotka selviytyivät kaupungin<br />
valtauksesta hengissä. Valkokaartilaiset tunkeutuivat tosin illalla 29.4.1918 hänen<br />
asuntoonsa ja alkoivat ampua häntä, jolloin Lapitsky haavoittui sääreen. Kahden<br />
muun upseerin mukana hänet vietiin haavoittuneena Häyryn tilalla sijaitsevaan<br />
sotilassairaalaan. 90<br />
Viipurilainen tupakkakauppias Derjabin kuului 29.4.1918 vangittuihin venäläisiin.<br />
Hänet vapautettiin kuitenkin yhteyksiensä avulla ja hän kertoi myöhemmin<br />
kokemuksistaan Petrogradski golos -lehden haastattelussa, kuinka valkokaartilaiset<br />
olivat pidättäneet hänet kotona ja vieneet hänet noin 70 henkilöä käsittäneeseen<br />
vankikulkueeseen: “Kuljimme kaupungista valleille, jossa minusta tuli hyvin sairas.<br />
Kaaduin ja rupesin oksentamaan. Silmissäni musteni ja menetin muistini. Muistan<br />
vain kahden tai kolmen valkokaartilaisten jääneen luokseni. Muut kulkivat eteenpäin.<br />
En tiedä kuinka kauan aikaa kului. Kuulin yhtäkkiä kuularuiskun pamahtavan<br />
ja sitten vielä uudelleen. Tulin tajuihini ja nousin jaloilleni. – Älkää tappako minua!<br />
– huusin kuulematta ääntäni. – Älkää tappako minua! En ole syyllinen. En auttanut<br />
punakaartilaisia. Minulla on silmännäkijöitä. Kysykää heiltä. Ja rupesin luettelemaan<br />
kaikkien tuntemieni Viipurin suomalaisten nimiä. Yhtäkkiä eräs valkokaartilainen<br />
katkaisi puheeni. – Sanokaa, tunteeko Tiainen teidät? – Hän tuntee minut! Hän<br />
tuntee minut! Tietysti. Hän tuntee minut hyvin. Valkokaartilaiset alkoivat keskustella<br />
keskenään suomeksi. Yksi heistä lähti tiehensä. Noin kahdenkymmenen minuutin<br />
kuluttua hän palasi ja sanoi jotain kollegoilleen. Hänet lähetettiin jonnekin, ja<br />
hän meni soittamaan jollekulle. Tämän jälkeen hän tuli yksin luokseni antaen minulle<br />
paperilapun. Tässä on teille kulkukortti Belo-ostroviin (Valkeasaareen), hän<br />
__________<br />
87 KA, Siviilitoimituskunta K.D. 113/58 1918.<br />
88 KA, Siviilitoimituskunta, K.D. 113/58 1918.<br />
89 Viipurin teloituksia koskeva pöytäkirja s. 3, 10, 12.<br />
90 KA, Siviilitoimituskunta K.D. 113/58 1918.<br />
91 V Vyborgskoi krovavoi bane. Petrogradski golos -lehden kirjoitus 15.5.1918.<br />
92 Rasstrely. Novaja Žizn -lehden kirjoitus 10.5.1918.<br />
122
Change language