VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

10 Oulusta tuotua upseeria sekä Raudussa ja Sortavalassa vangitut venäläiset (272
henkilöä) lähetettäisiin kotimaahansa, ja tämä toteutettiin kahdessa vaiheessa. 6
Eversti Kovankon johtaman Venäjän diplomaattisen edustuston Helsingissä julkaisemassa
Ruski Vestnik -lehdessä ilmaistiin jo toukokuun alussa huoli sotavangeiksi
jääneiden venäläisten kohtalosta. Lehdessä todettiin, että sairaalalaivoja oltiin valmiita
käyttämään venäläisten kuljettamiseen kotimaahansa, mutta kumpi oli tärkeämpää,
lehti kysyi, kuljettaa maasta karkotettavaksi määrättyjä venäläisiä vai
aloittaa pikaisesti niiden sotavankien evakuointi, jotka kirjaimellisesti sanoen ovat
joutumassa kuoleman omaksi ja riutuvat eivät päivä päivältä vaan tunti tunnilta
odottaessaan vapautumista? 7 Vaihdon sujuminen ei kuitenkaan ollut pelkästään
suomalaisista kiinni, sillä kesällä 1918 Venäjä kieltäytyi muutaman kerran ottamasta
vastaan Suomesta tulevia sieltä karkotettuja venäläisiä, koska bolševikit eivät
halunneet lisää “porvareita” sekaantumaan käynnissä olevaan sisällissotaan. 8
Venäläisiä kuljetettiin pois Suomesta myös junilla, mutta vaihto takkuili. Kristillinen
työväenlehti Työkansa kirjoitti kesäkuun 12. päivänä, että “Jokaisessa Rajajoelle
menevässä junassa on venäläisiä, jotka lähetetään takaisin pyhään kotimaahansa.
Raja on auki vain määrätyn ajan päivässä, ja joita ei ole siksi ehditty tarkistaa,
he saavat odottaa asemahuoneen penkeillä seuraavaa päivää.” Muutaman päivän
kuluttua sama lehti kertoi rajan olevan suljettu täydellisesti ja vaihto rajan oli
keskeytynyt. Ongelmat jatkuivat vielä elokuussakin, jolloin senaatin ulkoasiain toimituskunta
lähetti kaikille maaherroille sähkösanoman, jossa kehotettiin välittömästi
lähettämään kaikki venäläiset tuomitsematta olevat vangit rajalle, koska Pietarissa
olevien suomalaisvankien kohtalo riippui siitä, saataisiinko vankien vaihto
nopeasti päättymään. 9
Ensimmäisiä elokuussa Suomesta pois päässeitä venäläisvankeja oli komissaari
Lev Kamenev, joka oli ollut Suomessa vankina useita kuukausia (ks. artikkeliani
Oulun venäläisvankien kohtaloista). Terijoen piirin komentajan adjutantin raportti
ensimmäisestä vankienvaihdosta Rajajoella kertoo seuraavaa: “Klo 12 tuli eversti v.
Coler adjutantteineen rajalle. Toiselle puolelle tuli n. 2 komppaniaa ryssiä punaisine
lippuineen. (...) Meidän puolella ei yhtään venäläistä, ei Kamenjeffia ym. Toisella
puolella Valkeasaarella kaikkiaan 63 vankia kovassa jännityksessä. Asema oli
kriitillinen. (...) Viime hetkellä soittaa Toivonen Tjoen komendantuurista että sinne
on tullut eräs vieras, joka sanoo itseään Kamenjeffiksi – joksikin Venäjän bolshevikkihallituksen
edustajaksi. – Käskin laittaa auto kuntoon ja asemalle!” 10
__________
6 Sievers 1930, 64.
7 “O gospitalnoi flotilii”, - Russki Vestnik 1.5.1918
8 Suomela 1995, 76.
9 Työkansa 12.6.1918 “Venäjän rajalla” ja 14.6. “Venäjän raja suljettu”. Työn Voima 8.8.1918 “vankien
vaihto Suomen ja Venäjän rajalla”.
10 Sit. Nevalainen 2002, 113.
215