VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

Useat seikat tekevät Alfthanin viestin huomionarvoiseksi. Alfthan oli päämajan
johtavia tiedustelu-upseereita. Hän oli hyvin kokenut, koska oli vuodesta 1914 lähtien
toiminut Ruotsin pääesikunnan Utlandsbyrån ja Saksan amiraaliesikunnan
tiedusteluosaston ammattivakoojana asemapaikkoinaan Tukholma, Viipuri, Pietari
ja Helsinki. Mannerheimin muodostettua päämajansa Vaasaan, Alfthan vakoili Helsingistä
käsin menestyksellisesti Ruotsin ja Saksan lisäksi myös Mannerheimin päämajan
hyväksi eli kolmenkin isännän puolesta, mainitussa järjestyksessä. Ominaista
hänen tiedusteluraporteilleen oli niiden yksityiskohtaisuus, täsmällisyys ja tarkkuus,
mitkä ominaisuudet taas pohjautuivat hyviin lähteisiin, kuten varsinkin venäläisiin
sotilashenkilöihin ja virkamiehiin. Alfthan kuului viipurilaiseen liikemies- ja
upseerisukuun samalla kun hänellä oli erittäin läheiset suhteet vakoilua harrastaviin
aktivisteihin. 195 Nämä seikat huomioon ottaen on selvää, että Alfthanin viestin
tiedotusarvon on täytynyt olla suuri.
Alfthanin Mannerheimille lähettämän viestin mukaan vastasi “sotilasjoukkueen”
(soldatesken) teloituksista, ilman päällystön valvontaa. Voidaan arvella Alfthanin
yrittäneen suojella jääkäriupseereita, koska edellä selostetuista todisteista ei voi
syntyä muuta kuvaa kuin se, että nimenomaan jääkäriupseerit järjestivät venäläisiin
kohdistuneet luultavasti vähintään kymmenet yksittäiset teloitukset. Alfthan ei
itse liene ollut aivan ulkopuolinen tiedottaja, sillä rouva Aleksandra Ivanova
Harvskajan todistuksen mukaan olivat pääesikunnan adjutanttiluutnantti I. Alfthan
ja hovioikeudenauskultantti Brunou 29.4.1918 vänrikki Vasili Mihejevin vangitsemisen
jälkeen tarkastaneet tämän asunnon Maununkatu 6:ssa. Nämä olivat ottaneet
vainajan uuden hevossatulan, sapelin, kaukoputken laukkuineen, revolverin
koteloineen, nahkavyön ja asunnon ovesta avaimen oven lukittuaan. 196 Kun Alfthan
lähetti sähkösanomansa Mannerheimille, ylipäällikkö oli kuitenkin luultavasti jo tietoinen
Viipurin venäläisten teloituksista.
Mannerheim puuttui 2.5.1918 Anthony F. Uptonin mukaan Viipurin venäläisteloituksiin
vaatien syyllisten ankaraa rankaisemista: “Tietooni on tullut, että toistuvia
järjestyshäiriöitä on sattunut itäarmeijan joukoissa Viipurissa (…) Teidät määrätään
täten heti suorittamaan tutkimus ja ankarasti rankaisemaan syyllisiä.” Kaikki
tarpeettomat joukot oli lähetettävä pois ja mielivaltainen toiminta oli lopetettava.
Wilkmanin tehtäväksi tuli huolehtia tilanteesta. 197 Seuraavana päivänä 3.5.1918
päämajan etappipäällikkö Rudolf Walden lähetti seuraavan sähkösanoman Mikkelistä
Finnelle: “Ryhtykää mitä voimakkaimpiin toimenpiteisiin väkivaltatekojen
estämiseksi viattomia puolalaisia, ukrainalaisia ja venäläisiä kohtaan. Tutkikaa jokainen
tapaus.” 198 Selitys siihen, että sähkösanoma tuli tänä päivänä lienee se, että
__________
195 Alfthan 1958, 5–18.
196 KA, Siviilitoimituskunta K.D. 113/58 1918.
197 Upton 1981, 440.
198 SA, VSA, Viipurin kaupunginkomendantti, Kansio 13. Kirjeistöä ja sähkeitä 29.4.–15.5.1918. Walldenin
lähettämän ruotsinkielisen sähkösanoman alkuperäisteksti kuuluu: “Widtag de kraftigaste aotgaerder
till afwendande af waoldsbragder mot oskyldiga polacker, ukrainare och ryssar, tillstaell undersoekning
foer hwart fall.”
155