VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

Epävirallisesti Löfström suhtautui kuitenkin pettyneen arvostelevasti Mannerheimiin,
sillä ylipäällikkö ei ollut kelpuuttanut häntä sisäpiiriinsä ja myötäili jääkäriupseereita
liikaa. Löfströmin vuoden 1918 sodanaikaisissa päiväkirjoissa on runsaasti
epäedullisia muistiinpanoja Mannerheimista, jotka kuvaavat heidän näkemyserojaan.
182
Viipurin piirityksen kiristyessä Löfström oli 26.4.1918 antanut joukoilleen käskyn,
jonka mukaan mm. “taistelevat venäläiset sotilaat ovat lain ulkopuolella ja
heitä kohdellaan sen mukaisesti”. 183 Tämä voitaneen tulkita siten, että Löfström
hyväksyi sen, että punaisten joukkoihin kuuluvat ja aseistetut venäläiset sotilaat
saatiin teloittaa ilman muodollisuuksia, jos he antautuivat vangeiksi. Kun Viipurissa
oli vähintään useita kymmeniä venäläisiä upseereita ja sotamiehiä, jotka tosin eivät
kannattaneet punaisia, etenevät valkoiset joukot eivät kuitenkaan liene tehneet
suurta eroa “taistelevien” ja taistelujen ulkopuolella pysyttelevien sotilashenkilöiden
välillä. Kaupunkialueen turvaamisessa ja puhdistuksessa oli varsin helppoa laajentaa
Löfströmin ohjetta koskemaan myös muita kuin taistelevia venäläisiä. Varsinkin
alkupuhdistuksen aikana kaupunki oli hyökkääjien näkökulmasta sotatoimialue, jolla
voitiin ampua tavattuja henkilöitä heppoisinkin perustein. On otaksuttu Löfströmin
käskyn rohkaisseen valkoisia ryhtymään venäläisten joukkoteloitukseen, 184 mutta
Löfströmin tarkoitus ei varmaankaan ollut antaa joukkojensa teloittaa vanhan
Venäjän armeijan kadettiupseereja. Käytännössä Löfströmin määräys 26.4.1918
antoi kuitenkin joukoille tietyn perusteen venäläisiin sotilashenkilöihin kohdistuviin
laajamittaisiin puhdistuksiin.
Löfström tuli Viipuriin muutamaksi tunniksi 29.4.1918, mutta ei saanut silloin
vielä tietoa venäläisten joukkoteloituksista. Vasta kun hän seuraavana päivänä uudelleen
kävi kaupungissa, ilmoittivat hänen tuntemansa, yksityiset kaupunkilaiset
asiasta. Päiväkirjassaan hän kertoo: “Illalla tuli Elof (tai Eros), Agnes (Lucander)
ym. kertoakseen kuinka vangittuja, viattomia venäläisiä kohdeltiin. Lähdin heti
Wilkmanin luo ryhtyäkseni mitä ankarimpiin toimenpiteisiin tätä ilkivaltaa vastaan.” 185
Ylipäällikkö nimitti 3.5.1918 Löfströmin Viipurin linnoituksen komendantiksi, jonka
toimialue käsitti koko laajan Viipurin linnoitusalueen eikä pelkästään Viipurin linnaa.
Wiikin alustavan tutkimuksen valmistuttua 7.5.1918 Löfström asetti Viipurin
linnoituskomendantin ominaisuudessa toimikunnan tutkimaan “vääryyksiä venäläisiä
alamaisia kohtaan Viipurin valloituksessa”. Toimikunnan puheenjohtajaksi hän
määräsi Wiikin ja jäseniksi everstiluutnantti Otto Lucanderin, kapteeni Tobias Pasin,
hovioikeudenneuvos Adalbert Cloubergin ja hovioikeudenasessori Edvard Hällforsin.
Tehtävästä mainittiin, että se koski “toista sataa Venäjän alamaista”, jotka oli
__________
182 KA, Ernst Löfströmin kokoelma, päiväkirjat 1918–19.
183 Upton 1981, 440.
184 Rustanius, Seppo-Eerola, Jouni: Viipurin etninen puhdistus. Kirjoitus Helsingin Sanomissa 24.1.1996,
Lackman 2000, 598.
185 KA, Ernst Löfströmin päiväkirjamerkinnät 29.–30.4.1918. Kansio 3. Ruotsinkielinen alkuperäisteksti
kuuluu: “Om kvällen kom Elof med Agnes o.a. att säga om huru man behandlade fångna oskyldiga
Ryssar. Jag for genast till Wilkman för att vidtaga de strängaste mått emot detta ofog.”
151