VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
yhteydessä suojeluskuntalaisiin, mm. siihen ryhmään, jossa Eenokki (= kertojan<br />
veli) sai surmansa. Hän lähti nimittäin täydessä venäläisessä univormussa kadulle<br />
lausuakseen valkoisia tervetulleiksi, ja silloin ensimmäinen hänen tapaamansa valkoinen<br />
sotilas muitta mutkitta ampui hänet”. 65<br />
Suojeluskuntalainen Karl Forss osallistui Viipurin valtaukseen, jolloin hän Vilho<br />
Ahtolan kertomuksen mukaan kosti venäläiselle everstille, joka oli ilmiantanut hänet.<br />
Forss kertoi, että hän ei ollut itse ampunut everstiä, mutta oli vienyt “partion<br />
hänen kotiinsa pidättämään häntä. Tytär itki, tuli kaulaani ja pusi minua, pusi ja<br />
pusi (hänen äidinkielensä oli ruotsi – Viipurin murteella on suuteleminen pussaamista),<br />
mutta minä en heltynyt. Mies oli ammuttu vallien välissä”. 66<br />
24-vuotias entinen kapteeni Vladimir Petrov ja 26-vuotias ylipursimies Sergei<br />
Bakšejev löytyivät ammuttuina Hiekan miinakasarmin liiteristä 1.5.1918. Lausunnossaan<br />
liikemies Otto Seppänen ja rautateiden telegrafisti Agnes Madetoja kirjoittivat:<br />
“Täten todistetaan, että upseerit Vladimir Petrov ja Sergei Bakšejev ovat<br />
koko Suomen sisällissodan aikana olleet kotosalla, enkä ole huomannut heidän<br />
koskaan olleen minkäänlaisessa tekemisessä punakaartilaisten kanssa”.<br />
Lennätinvirkamies Oskar Lavén kertoi, ettei eversti Petrov avustanut punakaartia<br />
eivätkä hänen mielipiteensä olleet lainkaan sopusoinnissa sanotun kaartin kanssa.<br />
Paroni Theofil Meyendorff todisti omalta osaltaan, että “everstiluutnantti Vladimir<br />
Petrov ei millään tavalla ollut avustanut Suomalaista Punakaartia eikä myöskään<br />
venäläisiä bolševikkeja, joita pakoon hän tuli tänne Suomeen”. Myös lääninarkkitehti<br />
Schulman antoi samanlaisia tietoja Petrovista. Lausunnon mukaan tämä oli “teloitettu<br />
erehdyksestä Viipurin valloituksen jälkeen, siitä huolimatta, että hän ei koskaan<br />
ollut kannattanut punaisia, vaan päinvastoin avusti suojeluskuntaa aseiden<br />
ym. hankkimisessa”. 67<br />
Viipurin suojeluskunnan päällikkö Turunen antoi 23.5.1918 seuraavan lausunnon<br />
teloituksia tutkivalle toimikunnalle: “Surmattujen joukossa oli kertoja tuntenut<br />
luutnantti Nekrašin, kapteenit Klimovin, Mihejevin, eversti Vysokihin, kolme veljestä<br />
entiset koululaiset Mihailovit ja räätäli Wainerin, joista kaikista kertoja voi vakuuttaa,<br />
ettei yksikään ollut missään tekemisissä punakaartilaisten kanssa, vaan<br />
joista Nekraš, Mihejev ja veljekset Mihailov olivat avustaneet suojeluskuntalaisia.” 68<br />
Työmiehet<br />
Punaisiin kuuluva Impi Leskinen vangittiin Viipurissa 29.4.1918 ja vietiin Keskuskasarmin<br />
pihalle. Hän on muistelmissaan kertonut: “Minä kiertelin ympäri pihaa,<br />
kuului laukaus, ja kiirehdin ääntä kohti, siinä seisoo yksi hurtta savuava pistooli<br />
__________<br />
65 SKS,Vuoden 1918 kokoelma, nide 42, sivu 96, Joh. Kaikon muistelmat.<br />
66 SKS, Vuoden 1918 kokoelma, nide 37, sivu 25, Vilho Ahtolan muistelmat.<br />
67 LOGAV Fond 1, opis 10, delo 85. Schulmanin lausunnon ruotsinkielinen alkuperäisteksti kuuluu:<br />
“(…) överstelöjtnant Wladimir Petroff, som efter Wiborgs intagning af misstag arkebuserades, oaktadt<br />
han aldrig understött de röda utan tvärtom var skyddskåren behjälplig vid anskaffning af vapen<br />
m.m.”.<br />
68 KA, Siviilitoimituskunta K.D. 113/58 1918.<br />
117