VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

sesti saanut surmansa Vaasassa. Koska vaarallisimmiksi katsotut venäläisvangit
pidettiin lääninvankilassa, lienee joka tapauksessa selvää, että ainakin osa näistä
teloitettiin. Vaasalainen punakaartilainen Lars Roine (s. 1900) on muistelmissaan
kertonut että “Vaasan varuskunnan venäläiset upseerit olivat paljastaneet yksittäiset
bolševikit valkoisille, jonka johdosta useimmat heistä hukutettiin Vaasan kaupungin
merenselän jäälle”. 64 Roine kertoo myös kuinka hän oli kaupungilla kuullut,
että “monet venäläiset vangit ammuttiin sotilasmakasiinin ja kasarmien edustalla
ja sen jälkeen upotettiin railoihin jäällä”. 65
Sekä Svetshnikovin että Roineen tiedot ovat tyypillisiä toisen käden tietoja, jotka
eivät perustu omiin havaintoihin. He ovat todennäköisesti kuulleet tiedot
kollegoilta, tutuilta tai sukulaisilta, jotka omalta osaltaan ovat saattaneet kuulla ne
muilta. Näistä syistä on mahdollista, että tiedot ovat muuttuneet ja vääristyneet,
minkä johdosta niiden luotettavuus on epävarma. Tällä hetkellä en tunne muita
asiakirjatietoja Vaasan sotilasliikehdinnän kukistamistoimista. Nähdäkseni on kuitenkin
todennäköistä, että tämäntapaisia teloituksia pantiin täytäntöön Vaasassa,
jolloin kaupungissa toimineet suomalaiset kadettiupseerit ja suojeluskuntaa kannattavat
venäläiset upseerit lienevät yhdessä valikoineet teloitettavat venäläisvangit.
Jääkäriupseerien osallistuminen teloituksiin
Jo kerran mainittu Huhtala on muistelmissaan kertonut: “Useat ammutut venäläiset
ja punakaartilaiset saivat hautansa Vaasan Sundominlahteen. Kun jäät sulivat
keväällä ja myrskytuulet kääntyivät rantaan päin ajautui rantaan ruumiita. Valkoiset
kielsivät ampumisen uhalla pääsyn rannalle Gustavsborgin luona”. 66 Rannalle
ajautuneiden ruumiiden joukossa oli mm. vaasalaispoliisi Johan Viktor Vainio, “jonka
ruumis löytyi Sundomin lahden rannasta keväällä, sulaveden ajan saavuttua,
kahden muun venäläisen merisotilaan kanssa rautalangalla yhteen köytettynä
– kuolema oli kuitenkin tullut kaikille ampumisen kautta”. SDP:n tilaston Vaasan
henkilökaavakkeen liitteessä sanotaan Vainiosta, että hän oli “40 vuotta, murhattiin
Vaasassa. Jääkärit ampuivat hänet. Hän oli poliisi eikä todennäköisesti punainen”.
Erään muistiinpanon mukaan surmatekoa on luonnehdittu “jääkäreiden kostoksi
siitä ajasta, jolloin he lähtivät saksaan”. 67 Tätä tietoa tulkitsen niin, että Vainio oli
poliisin ominaisuudessa ottanut osaa johonkin toimenpiteeseen, kun vuosina 1915–
17 etsittiin Saksaan pyrkiviä aktivisteja tai Suomessa poikkeavia jääkäreitä. Vainion
väkivaltainen kuolema oli ilmeisesti yksi niistä useista “jääkärirangaistuksista”, jotka
jääkäreiden pääjoukon saapumisen jälkeen 25.2.1918 pantiin täytäntöön. Vaasan
paikallissuojeluskunnan esikunnan muistiinpanojen mukaan Vainio oli 5.2.1918
vangittuna Vaasan poliisikamarissa. 68 Elossa hän oli vielä ainakin 22.2.1918, sillä
__________
64 Roine
65 Roine 1975, 39
66 Juho Huhtalan muistelmat
67 Vaasan läänin terroritilasto. Kansio 28
68 SA, Suojeluskunnat 1917–18, Vaasa: Förteckning öfver till Poliskammaren införpassade personer
68
1.–6.2.1918