VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

PUOLALAISTEN SURMAAMAT VENÄLÄISET
Lars Westerlund
Venäjän armeijassa palvelleet puolalaiset sotilaat rupesivat maaliskuun vallankumouksen
jälkeen järjestäytymään, jolloin perustettiin yhdistyksiä mm. Helsingissä,
Viipurissa, Inossa, Lappeenrannassa, Tampereella, Vaasassa, Turussa, Oulussa,
Torniossa, Hämeenlinnassa, Kokemäellä, Raumalla, Riihimäellä, Kotkassa, Mikkelissä,
Porissa ja Hangossa. Kesällä 1917 alettiin myös jakaa puolalaista syntyperää
olevat sotilaat omiksi joukkoyksiköiksi. Syntyi tällöin kaikista aselajista koottu pataljoona
Viipurissa, Rasakkan tykistön osasto Viaporissa ja jalkaväkikomppania
Inossa. Yhteensä oli enimmillään yli 20 puolalaista sotilasyksikköä Suomessa. Nämä
yhdistyivät Puolan Legioona Suomessa -nimiseksi liitoksi. Se käsitti 1 700 miestä ja
37 upseeria. 1 Puolalaisten sotilaiden lukumäärä oli kuitenkin huomattavasti suurempi,
sillä niiden kokonaislukumääräksi on arvioitu vähintään noin 4 000 ja mahdollisesti
jopa noin 6 000. 2 Puolalaisten päämiehenä toimi vänrikki Stanislaw Robert
Prus-Boguslawski.
Suomen Puolan Legioonan vuonna 1927 julkaistussa suppeassa historiikissa
kerrotaan: “Keskuskomitea ja legioonan päällystö uhrasivat käytettävissä olevat
joukkonsa Suomen viranomaisille, erityisesti puheenjohtaja P.E. Svinhufvudille.
Molemminpuolisesti sovittiin aseistautuneiden puolalaisten joukkojen pyrkivän pitämään
aseet ja ammukset käsissään Suomen maaseudulla ja ylläpitämään järjestystä
Viipurin linnoituksella, sekä rautateillä Viipurin ja Venäjän rajan välillä.
Puolalaislegioona taltutti Suomessa koko joukon kahakoita. Puolalaiset eivät päästäneet
aseita maasta, vaan riisuivat aseet Venäjälle pakenevien venäläisten sotilaiden
ja merisotilaiden joukoilta. Aseet jäivät Suomeen. Koko Viipurissa oleskelunsa
ajan legioona varjeli alueita venäläisten sotilaslaumojen yhteenotoilta, vaikka näitä
laskettiin olevan jopa 14 000 henkilöä.” 3 Myös marsalkka Józef Pilsudskille vuonna
1922 laaditun selostuksen mukaan oli Prus-Boguslawski lokakuun vallankumouksen
jälkeen vuoden 1917 lopussa saanut senaatilta toimeksiannon legioonansa avulla
ylläpitää järjestystä raja-alueella, riisua aseet Venäjän armeijan karkureilta ja
demobilisoiduilta osastoilta sekä “yleensä toimia suomalaisten valkoisten joukkojen
kanssa bolševikkeja vastaan”. 4 Leon Wasilewskin kirjoituksen mukaan puolalainen
pataljoona piti vapaaehtoisesti järjestystä Viipurissa “asettaen vahteja pankkeihin
ja kauppoihin, jotteivät mellastelevat anarkistiset ainekset olisi tehneet tuhojaan”.
Hän mainitsee myös Mauritz Mexmontanin toimineen tähän aikaan Suomen
viranomaisten ja Venäjän puolalaisten järjestöjen yhdysmiehenä Svinhufvudiin. 5
__________
1 Legjon Polski w Finlandji 1927.
2 Later-Chodylowa 1997, 8, Pullat 1997, 24.
3 Legjon Polski w Finlandji 1927.
4 Centralne Archiwum wojskowe, Puolan sotilasfederaation Venäjän maaperän likvidaatiokomitea,
Legjon Polski w Finlandji.
5 KA, Eino S. Parmasen kokoelma, Leon Wasilewskin kirjoitus Mauritz Mexmontanista, kansio XXVI,
Mauritz Mexmontan 1937, 263–264.
233