VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Oikeuden eteen tuotiin 30.4.1918 Lappeenrannan sotamiesneuvoston toimeenpanevan<br />
komitean jäsenet Filibov ja Lasovski. 35<br />
ollut sotamies Filib Filibov oli syntynyt 1889 ja palvellut kahden vuoden ajan Lappeenrannassa.<br />
Hän ei osannut selittää kuulustelijoille, mitä oli tehnyt kaupungissa<br />
sen jälkeen, kun oli vapautunut helmikuun 28. päivänä venäläisestä sotaväestä.<br />
32. jalkaväkirykmentin esikuntaan kuulunut virkamies Ivan Lasovski ilmoitti puolestaan<br />
vapautuneensa sotilastehtävistä 23.4.1918.<br />
Filibovin nimi esiintyy 2.5.1918 ammuttavaksi määrättyjen luettelossa, Lasovskin<br />
kohtalosta ei ole tarkempaa tietoa: muista käsitellyistä poiketen tämän kohdalla ei<br />
ole merkitty kuulustelun perusteella langetettua tuomiota. Koskapa Lasovski oli<br />
ollut jäsenenä aseita punakaartille toimittaneessa neuvostossa, hänen kohtalonsa<br />
on voinut tämän tiedon perusteella ratketa.<br />
Toisaalta ei ole mahdotonta sekään, että Lasovski olisi pelastunut. Mikäli hän<br />
pystyi saamaan taakseen takaajia, jotka olisivat selvittäneet valkoisille Lasovskin<br />
vastustaneen aseiden luovuttamista paikalliselle punakaartille sotamiesneuvoston<br />
toimeenpanevassa komiteassa, hän todennäköisesti pääsi pälkähästä.<br />
Vaikka valkoisille, varsinkin rivisotilaille ja jääkäreille Venäjän armeijan sotilaat<br />
olivat “yksiä ryssiä kaikki,” tästä periaatteesta voitiin tinkiä, mikäli riittävän luotettavia<br />
valkoisia löytyi henkilön taakse. Kuten aikaisemmistakin tapauksista on käynyt<br />
ilmi, valkoisen sotajoukon upseerit – varsinkin ne joilla oli kokemusta Venäjän<br />
armeijasta – näkivät venäläisissä joukoissa liikkuvat poliittiset virtaukset paremmin,<br />
kuin on aikaisemmissa tulkinnoissa haluttu esittää. He paitsi käyttivät näitä<br />
poliittisia jännitteitä hyväkseen, myös jakoivat tällä perusteella venäläisiä vallankumouksen<br />
kannattajiin ja valkoisiin. Tämä näkyy loppuselvittelyssäkin siellä, missä<br />
järki ehti tunteen vallassa tapahtuneiden väkivallantekojen edelle: punaisten puolella<br />
sotineet rivisotilaat menettivät usein henkensä, upseerit ilmeisesti yleensä aina<br />
vain siinä tapauksessa, että näiden voitiin kiistattomasti osoittaa toimineen suomalaisten<br />
vallankumouksellisten puolella.<br />
Viipuria kohden edenneet valkoiset joukot puhdistivat alueita, ja matkan varrella<br />
jäi valkoisten käsiin antautuneiden joukoista venäläisiäkin. Usein näiden kohtalo<br />
näyttää olleen lyhyt, mutta joissakin tapauksissa vangittuja on ilmeisesti<br />
kuulusteltukin. Saimaan kanavan eteläpäässä Juustilassa istunut kenttäoikeus tuomitsi<br />
kuolemaan 29.4.1918 venäläiset sotamiehet Petr Nikolainpoika Kalasehnikovin<br />
(Pjotr Nikolaevitš Kalašnikov?) ja Aleksander Kurnikovin. Juustilan kenttäoikeus<br />
näyttää ammuttaneen 29.4.–3.5.1918 yhteensä 15 punakaartilaista, jotka kahta<br />
edellä mainittua lukuunottamatta olivat paikallisia suomalaisia punakaartilaisia. 36<br />
Pietarin kuvernementista kotoisin<br />
__________<br />
35 Lasowski § 40 ja Filiboff § 41/30.4.1918. Lappeenrannan sotaoikeuden pöytäkirja. Ae 5, VRO Syyt.<br />
Ark., KA.<br />
36 Luettelo Juustilan Kenttäoikeudessa sekä sittemmin Juustilan suojeluskunnan esikunnassa<br />
kuulustelluista ja muuten esikunnan tieten kapinaan osaaottaneista henkilöistä v. 1918. Luetteloita,<br />
Viipurin sotilaspiiri 1918/16, VSA, SA.<br />
93
Change language