VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

Mannerheim oli ehtinyt palata Mikkeliin Viipurin vierailustaan ja antanut ohjeensa
Waldenille. Viipurin kaupungin- ja linnoituskomendanttien määräämät tutkimukset
lienee siis pantu alulle nimenomaan ylipäällikön aloitteesta ja myös Mannerheimin
vaatimus tarpeettomien joukkojen poislähettämisestä ja järjestyksen palauttamisesta
pakotti heidät toimimaan.
Viipurin venäläisteloitusten lehdissä saama kiusallinen julkisuus pakotti myös
Mannerheimin antamaan julistuksen. Hän laati päämajassaan Mikkelissä 12.5.1918
tiedonannon “Viipurin valloituksen uhrit”. Siinä hän toteaa: “Lehdistö ja varsinkin
Venäjän lehdistö on välittänyt huhuja siitä, että syyttömiä ihmisiä surmattiin Viipurin
valloituksen yhteydessä. Näiden huhujen johdosta ilmoitetaan, että sellaisia
henkilöitä, jotka eivät ole osallistuneet taisteluihin ja jotka ilmeisestä vaarasta huolimatta
olivat oleskelleet ulkona katutaistelujen aikana, on muutamissa tapauksissa
joutunut niiden uhriksi. Näiden tapahtumien vuoksi on ankara tutkimus määrätty
aloitettavaksi, jotta selvitettäisiin onko taistelun tiimellyksessä käytetty liiallista väkivaltaa.
Jos asian laita on näin, saatetaan syylliset rangaistuksen alaisiksi.” Tämä
tiedonanto julkaistiin Mannerheimin nimissä Hufvudstadsbladetissa 13.5.1918 ja
päämajan nimissä Viborgs Nyheterissä 14.5.1918. 199 Puhuessaan muutamista uhreista,
jotka olivat sotatoimialueella saaneet surmansa erehdyksessä myös Mannerheim
valitsi julkisen vähättelylinjan. Tiedonanto on tämän lisäksi sisäisesti ristiriitainen,
sillä mihin tarvittiin tutkimus liiallisen väkivallan mahdollisesta käytöstä,
jos vain harvat surmatapaukset olivat syntyneet tapaturmaisesti.
Mannerheimin saavuttua Helsinkiin kävi Venäjän Helsinkiin jäänyt laivaosaston
komentaja, amiraali A.P. Zelenoi tapaamassa entistä upseeristokollegaansa Mannerheimiä
useiden sattuneiden välikohtauksien johdosta. Tapaamisen päivämäärä
ei ole tiedossa, mutta se lienee tapahtunut toukokuun loppupuoliskolla. Zelenoi
esitti vastalauseen mm. siitä, että valkoiset olivat lehtitietojen mukaan suoralta
kädeltä teloittaneet satoja käsiinsä joutuneita venäläisiä Viipurin valloituksen yhteydessä.
Mannerheim ei ollut kieltänyt, etteikö veritekoja olisi tapahtunut, mutta
katsoi lehtien liioitelleen niiden esiintymistä. Vielä silloin hän ilmoitti, että omankädenoikeuden
käyttötapaukset oli määrätty tutkittaviksi ja syylliset rangaistaisiin. 200
Löfströmin tavoin Mannerheim oli aluksi tuohtunut ja ryhtyi tekemään selvityksiä,
mutta otti myöhemmin passiivisen kannan. Erottuaan ylipäällikön toimesta toukokuun
lopussa 1918 hän ei enää ottanut osaa asian käsittelyyn. Eräät muistelmat
valaisevat hyvin Mannerheimin suhtautumista venäläisten joukkoteloituksiin Viipurissa.
Kenraalintytär Jekaterina Grigorjevan muistelmissa sanotaan: “Kun valkoiset
__________
199 Offren vid Viborgs erövring. Ett meddelande af högkvarteret. Hufvudstadsbladet 13.5.1918, Viborgs
erövring. En officiell kommuniké. Viborgs Nyheter 14.5.1918. Ruotsinkielinen teksti kuuluu: “Med
anledning af i pressen, särskildt den ryska, återgifna rykten om att i samband med Viborgs eröfring
oskyldiga människor blifvit bragta om lifvet, meddelas härmed, att i striden icke deltagande personer,
hvilka trots den uppenbara faran uppehållit sig utomhus under gatustriderna, i några fall blifvit offer
för desamma. Rörande dessa företeelser har sträng undersökning anbefallts och inledts för utrörande
af huruvida i stridens hetta öfvergrepp ägt rum och därest så skett för befordrande af de skyldiga
till straff.”
200 Polvinen 1967, 308.
156