VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Surmattu kauppa-apulainen Andrei Lisitškin ei vaimon lausunnon mukaan ollut<br />
“ottanut osaa missään muodossa kapinaan”. Hänet ammuttiin 29.4.1918 ja ruumis<br />
löytyi Hiekasta 4.5.1918. 76<br />
62-vuotias räätälimestari Andrei Ptšelkin ei lesken lausunnon mukaan “mitenkään<br />
kannattanut punaisia” ja ammuttiin “syyttömänä”. Hänet vangittiin 29.4.1918<br />
ja löydettiin 2.5.1918 ammuttuna vallien välistä. Myös hänen 31-vuotias poikansa<br />
Aleksandr Ptšelkin vangittiin samalla ja ammuttiin isänsä kanssa. Vaimon ja äidin<br />
Fjokla Ptšelkinan ilmoituksen mukaan oli 29.4.1918 kello 8 aamulla neljä “sotamiestä,<br />
joilla oli ollut käsivarressaan Waasan rykmentin nauha, vanginnut kertojan<br />
miehen ja pojan heidän asunnossaan sekä vienyt heidät asemalle”. 77<br />
Venäjän valtiopankin vahtimestari Jeremei Olenev ammuttiin lesken mukaan<br />
syyttömästi, koska Olenev ei ollut ottanut osaa punakaartiin. 78<br />
Käyttöinsinööri Aleksandr Kolpinski oli yksityisessä palveluksessa teknillisessä<br />
toimistossa ja bolševismin innokas vastustaja. Viipurilaiset punaiset vangitsivat hänet<br />
ja hänet vapautettiin valkoisten saapuessa. Muiden vapautettujen kanssa hänet<br />
vietiin kuitenkin jonnekin todistamaan ja matkalla sinne hän huomasi kuinka venäläisiä<br />
teloitettiin, jolloin hän huomautti saattajalleen: “Toivoimme koko ajan teille<br />
menestystä taistelussanne ja näin te lopetatte viattomia ihmisiä. Saattaja kuiskasi<br />
jotain upseerille ja myöhemmin Kolpinski vietiin teloitettavien joukkoon. Kahden<br />
minuutin kuluttua hän makasi jo torilla elottomana ruumiina. Vaikka hänet oli lausuntonsa<br />
johdosta erotettu muista, hän ehti antaa heille käyntikorttinsa, joka luovutettiin<br />
hänen leskelleen Pietarissa.” 79<br />
Koululaiset ja teinit<br />
Nimiluettelossa on tietoja niin ikään yhteensä 23 ammutusta Viipurin koululaisesta<br />
tai teini-ikäisestä nuorukaisesta. Niiden osuus 327 surmatusta vastaisi näin ollen<br />
7 %.<br />
Nuorimmat surmatut olivat jo 28.4.1918 ammuttu 12-vuotias Sergei Bogdanov<br />
ja 13-vuotias Aleksandr Tšubikov, joka ammuttiin vallien välissä. Työmiehen 14vuotias<br />
poika Nikolai Gavriloff katosi. Ehkä tämä oli sama poika, josta Impi Leskinen<br />
on kertonut: “Satuin taas erääseen ryhmään, missä puhuttiin kuiskaamalla<br />
venättä, oli useampia venäläisiä, siinä oli minun tuttavani noin 14-vuotias venäjää<br />
puhuva poika, Wiipurissa syntynyt. Siihen ryhmään syöksyi yksi hurtta, havunoksat<br />
hatussa, ja huusi ettekö te tiedä että kaikki ryssät tapetaan. Silloin se nuori poika<br />
vetäisi rintansa paljaaksi ja huusi tässä on yksi ryssä ampukaa. – Samalla sen<br />
hurtan ase nousi ja ampui, siihen kaatui nuori uljas venäläinen.” 80<br />
__________<br />
76 KA, Siviilitoimituskunta, K.D. 113/58 1918.<br />
77 KA, Siviilitoimituskunta, K.D. 113/58 1918.<br />
78 KA, Siviilitoimituskunta, K.D. 113/58 1918.<br />
79 Russkije ne posmejut. Petrogradski golos -lehden kirjoitus 30.5.1918.<br />
80 Kansan Arkisto, Suomen luokkasota 1918, kansio 6 B, sivu 2, Impi Leskisen muistelma.<br />
119