VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA 1914–22 - Valtioneuvoston kanslia

sena tästä mielialasta voitaneen pitää Uudenkaarlepyyn vankien valtuuskunnan
13.2.1918 esittämää pyyntöä siitä, että heidän lähetystönsä saisi lähteä punakaartilaisten
rinnalla taistelevien venäläisten sotilaiden luokse ja kehottaa näitä laskemaan
aseensa. 136 Venäläiset sotilaat, jotka historiankirjoituksessa on usein esitetty
suurena uhkana Suomen vastasaavutetulle itsenäisyydelle, olivat siis itse asiassa
valmiita toimintaan, jonka tarkoituksena oli saada Etelä-Suomessa oleskelleet venäläiset
sotilaat luopumaan yhteistyöstä punakaartilaisten kanssa. Uudenkaarlepyyn
suojeluskunnan esikunta ei kuitenkaan liene huomioinut valtuuskunnan esitystä.
Toinen esimerkki venäläisvankien pyrkimyksestä auttaa suojeluskuntalaisia on
Sokaluodosta 13.3.1918 Uuteenkaarlepyyhyn tuotujen vankien seuraavana päivänä
tekemä esitys lahjoittaa 100 markkaa ambulanssille. 137 Näiden tietojen perusteella
voitaneen katsoa, että vangitut eivät välttämättä kokeneet suojeluskuntalaisia
vastustajikseen.
Vankien 1.3.1918 esittämä vaatimus riittävästä muonasta ei ollut kohtuuton ja
ruoka-annoksia olisi todennäköisesti ollut mahdollista suurentaa ilman suuria
hankintaongelmia. Seutu oli vaurasta ja vaikka tietyistä elintarvikkeista oli pulaa,
viestivät Uudenkaarlepyyn suojeluskunnan esikunnan pöytäkirjat ruokatarvikkeiden
saannin yleistilanteen olleen jokseenkin hyvän. Vankileirin muonamestari Sumokin
ilmoitettua 3.3.1918, että Raatihuoneella olevat sotilaat olivat olleet ilman ruokaa,
lupasi Pietarsaaren alue-esikunta lähettää venäläisen sotaväen voi-, tee-, kaali-,
sokeri-, liha-, ruisjauho-, riisi- ja korppuvarastot vankileirille. Kokkolasta luvattiin
myös 9.2.1918 toimittaa siellä olevat venäläisten runsaat varastot Uudenkaarlepyyn
vankileirille: 67 säkkiä ruisjauhoja, 12 säkkiä tattarijauhoja, neljä säkkiä suolaa,
kolme säkkiä korppuja, säkillinen juureksia ja laatikollinen makaronia. Esikunnalle
saapui täten hyvissä ajoin ennen nälkälakon tukahduttamista mm. 15.2.1918 peräti
10 137 kiloa lihaa, 17.2.1918 noin 400 kiloa sokeria ja 1.3.1918 vielä 2 100 kiloa
korppuja – elintarvikkeita, joita vangeille ei tiettävästi jaettu. Syntyy jopa vaikutelma,
että venäläisten nälkiinnyttäminen on saattanut perustua päämajan harkittuun
pyrkimykseen riisua nälkäisiltä vangeilta kaikenlainen omaehtoinen aloitekyky.
Uudenkaarlepyyn vankien valtuuskunnan 1.3.1918 esittämä nälkälakko syntyi
selvästi vasta vankien reaktiona leirin epätyydyttävään ruokatilanteeseen ja leirin
johdon huonoon kohteluun. Vaikka vankien edustajat uhkailivat murtautua ulos,
heidän rintamansa ei liene ollut yhtenäinen, sillä vartiomies John Edvin Hägerin
muistelman mukaan olivat “toverit” ilmiantaneet kapina- ja pakoyrityksen suunnittelijat.
138 Myös kokkolalaisen veturinkuljettaja Edvin Frilundin (s. 1895) mukaan
olisivat “omat” ilmiantaneet vankien suunnitteleman pako- ja kapinayrityksen. 139
Väkivaltamenetelmien hylkäämisestä vankien keskuudessa ovat osoituksena vankien
tuhoamat aseet, jotka olisivat olleet heidän käytettävissään. Seminaarin vankileirin
vartiomiehet löysivät 28.2.1918 jalanjäljet, jotka johtivat kasarmirakennuksen
__________
136 SA, Suojeluskunnat 1917–18, Nykarleby skyddskår, pöytäkirja 13.2.1918.
137 SA, Suojeluskunnat 1917–18, Nykarleby skyddskår, pöytäkirja 14.3.1918.
138 Häger 1937, 3.
139 SA, Edvin Frilundin muistelma.
48