Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

162 k i e l l e t y t k u v a t
vaisempi kuin oikeat ristiriitatilanteet, tulkittiin opettajaa loukkaavaksi
teoksi eikä nuorten kritiikkiä, hätää, otettu tosissaan. Pille-Riinin
esimerkki kuvaa osuvasti, kuinka heikossa asemassa nuoret ovat
kurin ja sääntöjen hallitsemassa koulussa.
Christophe Barratiere antaa mahdollisen kuvan koulukokemuksen
muuttumisen mahdollisuudesta elokuvassaan Kuoropojat (2004),
jossa esitetään, miten sisäoppilaitoksen kuri ja ankara järjestys pikemminkin
aiheuttavat vastarintaa nuorissa, kun taas yhteisen kiinnostavan
ja antoisan toiminnan – elokuvassa kuorolaulun – harrastaminen
synnyttää aivan muuta: yhteisymmärrystä ja halua toimia yhdessä.
Häirikköpoika, joka oppii laulamaan, ja laulutaidoton, joka saa
kuorossa tehtäväksi olla ”nuottiteline”, löytävät omalle kasvulleen
paremmat väylät kuin ympäristön tuhoaminen.
Nuorilla on tarve olla nuori myös koulussa. Se, että vain koulun
ulkopuolella voi olla itselleen luontevalla tavalla, nauraa, huutaa, leikkiä,
tanssia ja laulaa, tekee koulusta ”luonnottoman”. Hauskuuden
siirtäminen muualle ja sen kielletyksi julistaminen vähentävät koulun
suosiota. Fyysiset rajoitukset, kuten ”ei saa istua ikkunalaudalla”, ”ei
saa pukeutua tietyllä tavalla”, ”pipo pois”, ”täytyy liikkua tietyllä nopeudella,
ei hitaammin eikä nopeammin”, ”ei saa heiluttaa käsiä” ja
muut sentyyppiset kielletyt aiheet, osoittavat, että kiellettynä aiheena
on olla nuori, nuoren tavalla. Fyysisyyden ja tunteilun mahdollisuuksien
poistaminen kaventaa myös oppimiskokemuksen kontrollikokemukseksi.
Koululla on nuorten elämismaailmaan nähden liikkumarajoitteisena
ympäristönä ylivalta, jolla voi olla tuhoisat seuraukset kiihkeimmillään
olevalle fyysiselle kasvulle. Kuvissa esitetään, että ”ei voi oppia
liikaa eikä liian vähän”, ”ei voi levähtää liikuntatunnilla”, ”ei voi nukkua
tarpeeksi”, ”ei saa olla liian aktiivinen eikä liian passiivinen”.
Tämäntyyppiset kuvat osoittavat, että koululainen on tietynlainen
normin mukainen malli ihmisestä. Nuorella on lupa toteutua vain
yhdellä tavalla, ja ilmeisenä tavoitteena – aikuiseksi tulemisella – on
täten päämääränä saada ajan kanssa normi lihaksi. Nuorille annetaan
ohjeita siitä, mitä ei saa tehdä. Toisaalta heille annetaan ohjeita tehtäviin,
joita heidän pitäisi tehdä, eivätkä ohjeet useinkaan ole nuorten
mielestä perusteltuja.
Tehtävien elämänvieraus näkyy erityisesti suhteessa laitteiden
käyttöön. Suhde laitteisiin, kuten i-Podeihin ja kamerakännyköihin,
on ristiriitainen. Osa vempaimista on sallittuja, osa ei. Koulun ulko-