Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

tutkimuksen käytännölliset ja teoreettiset lähtökohdat 33
tai tietoisuuteen suunnattu ilmapiiri. Tietoisuutta ohjataan medioiden
välityksellä. Jos lasketaan yhteen esimerkiksi kaikkien televisioiden
kuvat, suurin valta on jo kauan ollut televisiolla ja televisiotoimittajilla.
Maailmavaltaa Hassin (1994, 44) mukaan on taas niillä, jotka
omistavat kuvallista informaatiota välittävät satelliitit ja tv-kanavat.
Siten ”kuvamagian” luomiseen osallistuu sekä paikallinen että globaali
”väki”.
Kuviin liitetty uskomus yliluonnolliseen voimaan – siihen, että
kuvan vahingoittaminen vahingoittaa kuvattua tai että pyhäinkuvilla
on parantava voima – on nykyäänkin tunnettu. Kuviin liitetty maaginen
voima perustuu yleensä uskomukseen, että kuva on sekä vaarallisempi
kuin sana että samalla kuitenkin myös helpompi ”lukea”; uskotaan,
että kuvalla on maaginen valta katsojaan ja se muuttaa katsojan
käyttäytymistä. Pelot kohdistuvat erityisesti populaariin kuvaan.
Korkeataiteeksi laskettavat kuvat, kuten Rembrandtin maalaukset,
eivät Hietalan (1993, 20–21) mukaan, pysty turmelemaan yhtä pahasti
kuin pornografiset kuvat. Huolestunut pelko kohdistuu rahvaaseen,
alaluokkaan, ja varsinkin lapset ja naiset ovat huolenpidon kohteena,
kun taas huolehtijat itse ovat fiksumpia ja valistuneempia ja siten
turvassa turmelukselta.
Merkittävänä tekijänä nykykuvaan kohdistuneissa peloissa on, että
kuva kytketään sanaa enemmän aistimellisuuteen ja siten fyysisyyteen.
Kuvan alempiarvoisuutta ja kuvattomuutta on pidetty jopa kulttuurin
tai uskonnon henkistyneisyyden mittarina. Elämän luomistarinassakin
oli alussa sana – Logos. Merkittävänä pelottavana tekijänä
on, että kuvien – etenkin liikkuvien – katselu tuottaa todistetusti mielihyvää,
mikä huomattiin jo elokuvan alkuvuosina, kun katsojat jonottivat
päästäkseen näkemään junan saapumista valkokankaalla. (Hietala
1993, 22.)
Kuvapelon taustalla voi Hietalan (1993, 22–23) mukaan nähdä järkeä
korostavan kulttuurin tunteiden ja fyysisyyden pelkoa. Elävillä
kuvilla on merkillinen kyky kiihottaa mieltä, kauhistuttaa, naurattaa
tai saattaa katsoja liikuttumaan kyyneliin. Myös liikkumattomat kuvat,
kuten maalaukset, valokuvat ja patsaat, saattavat synnyttää katsojassa
voimakkaita tunteita, kuten surua, iloa, naurua ja seksuaalista
halua. Uskonnolliset kuvat voivat johtaa ekstaasiin ja seksuaaliset
kuvat kiihottumiseen. Kuvallisen olemuksessa näkökyky yhdistää
kaksi tavallisesti vastakkaisiksi miellettyä ihmisen olemuspuolta: älyn
ja elämyksen, järjen ja tunteet tai mielihyvän.