Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

32 k i e l l e t y t k u v a t
joissain tapauksissa on oikein tarkastella teosta tietyssä kategoriassa
ja väärin tarkastella sitä tietyissä toisissa. (Walton 1987, 53.)
1.5 Taidedemonia ja kuvamagia
Näyttää siltä, että tekeminen ja ajatteleminen, jotka ovat olleet perinteisesti
ihmisen eettisen todellistumisen ja myös tarkkailun kohteita,
ovat saaneet ”hyvän” ja ”pahan” tai ”sallitun” ja ”kielletyn” näyttämölle
rinnalleen kuvallisen toiminnan tarkkailun. Ääri-ilmiöt taidedemonia
(taidehirviöoppi) ja kuvamagia ovat edelleen vaikuttamassa
nykykulttuurissa. Hanna Johanssonin (2007) mukaan kuva on ollut
1900-luvulla niin pakkomielle kuin kiellon kohde. Johansson tarkoittaa
kuvakiellolla esittävyyden kritiikkiä mutta huomauttaa, että varsinaiset
kuvakiellot ovat modernia taidetta vanhempi ilmiö, jota on
käytetty uskonnonharjoituksissa. Kuvakiellot ja visuaalisuuden kritiikki
tuntuvat viittaavan visuaalisen tutkimuksen ulkopuolelle, näkemisen
ja tiedon välisen suhteen kysymyksiin. (Johansson 2007,
78–80.)
Kuvien tutkijoille on tarjolla sekä loputon määrä kuvallista tutkittavaa
että kuvallisuutta koskeva puhetulva. Kuvakiellot ovat sinänsä
kuvamaailman kummajaisia. Yleisemminkin ja myös Veijo Hietalan
(1993) mukaan vanhin nykyään tunnetuista kirjallisista kuvakielloista
on esitetty Raamatussa. Jumala ohjeistaa siinä Moosesta kieltämällä
häntä tekemästä jumalankuvaa tai kuvia niistä, jotka ovat ylhäällä
taivaassa, alhaalla maan päällä tai vesissä maan alla. (Hietala 1993, 19;
5 Moos. 5:8.) Oma lukunsa on se, miten uskonnollisia aiheita, esimerkiksi
figuurien alastomuutta, on rajoitettu esitettäväksi kirkossa (Viholainen
2006, 139–169).
Kuviin liitetty maaginen piirre eli niin sanottu kuvapelko perustuu
Hietalan (1993, 19) mukaan uskomukseen siitä, että kuva ja kuvattu
sekoittuvat, toisin sanoen, että kuvassa oleva ja kuvattu ovat sama.
Käytännössä tämä esimerkiksi tarkoittaa, että kuva yksilöstä kauhistuttavana,
lavastetussakin tilanteessa määrää henkilön pelottavaksi,
joten häntä on syytä pelätä. Pelko on aina ollut vallan väline. Antti
Hassin (1994) pohdinnoissa tieto asuu ajatuksissa eli mielikuvissa.
Tieto on valtaa. Tieto ja pelko yhdistettynä luo vallassa oleville hallitsemisen
keinot.
Valtaa voi mitata sen ulkoisilla tunnusmerkeillä, esimerkiksi jonkin
konkreettisen rakennelman koolla. Rakennelma voi olla rakennus